Manala, alkuperäisemmässä muodossa »maanala», tarkoittaa kuolleiden kylää mullan alla kalmistossa. Vainajien on ajateltu elävän haudoissaan ja hautausmaa on ollut kuolleiden yhteisö. Tästäkin syystä maanalaisten muistojuhlat hautausmaalla, vainajan oikeanlainen saattaminen hautaan ja muut tavat ovat olleet tärkeitä. Perimätiedossa puhutaan myös hautausmaan haltijasta, joka on ensimmäisenä paikalle haudattu ihminen, eräänlainen kalmiston vanhin.

Nämä asiat tulivat mieleen vuosi sitten, kun katselin tätä Suonenjoen Lepomäen hautausmaan nurkassa olevaa huomaamatonta hautakiveä. Kyseessä 14-vuotiaan pojan hauta, joka on myös ensimmäinen tähän maahan kaivettu leposija. Uuden hautausmaan kiviaitaa rakentamassa ollut poika oli puhunut muille työmiehille tietävänsä olevansa se joka maahan ensimmäisenä haudataan. Eräänä päivänä poika putosi kuorman päältä ja kuoli lyötyään päänsä kiveen. Tästä kivestä tehtiin hautakivi.