»Mätäkuun» eli »koiranpäivien» (23.7.-23.8.) juuret vievät kauas Kaksoisvirranmaahan. Heinäkuun puolivälin jälkeen kirkas Sirius eli Koirantähti alkaa näkyä aamuisin hetkeä ennen auringonnousua. Muinaisessa Kaksoisvirranmaassa, Välimeren maissa ja Egyptissä tämä oli merkittävä hetki, joka aloitti koirantähden päivät. Tieto tästä ajanjaksosta on tullut Suomeen Saksan ja Pohjoismaiden kautta. Historian saatossa kuukauden nimeksi tuli käännösvirheen seurauksena koirakuun sijasta mätäkuu.

Vanha kansa havaitsi, että mätäkuu-nimi kuvaa hyvin tätä myöhäiskesäistä ajanjaksoa. Sanottiin että mätäkuussa kaikki mätänee nopeasti. Teurastuksia ei tullut silloin tehdä eikä lihoja ripustaa kuivumaan. Mätäkuun haavojen on sanottu olevan viheliäisiä ja märkivän helposti. Mätäkuulla leivottu leipä »kasvattaa karvan» eikä silloin kaadetuista rakennuspuista tule pitkäikäisiä rakennuksia.

Mätäkuussa kaikkea leimasi kuivuminen ja turmeltuminen, toisaalta mätäneminen ja kasvamattomuus. Ajateltiin, että oikeilla toimenpiteillä asioita voitiin kuivattaa ja hävittää. Monivuotisia kasveja ei mätäkuulla kannattanut istuttaa. Jos mätäkuussa hakkasi kasken, siihen ei kasvanut vesoja. Samaten jos perkasi niityn tai hävitti ojista ja pientareilta vesat, niin maa pysyi pitkään puhtaana. Mätäkuun tiedettiin olevan otollista aikaa myös rikkaruohojen ja jopa järvikaislojen raivaamiselle. Mätäkuun peltomaa on otollista työstettäväksi, koska se murtuu hyvin ja pysyy möyheänä. Sanottiinpa jopa, että mätäkuulla solmittu avioliitto murtuu ja katkeaa pian.