Mikään ei ole ikuista. Kokemäellä Kuurolan kylätien varalla kasvanut Iso-mänty kohtasi jokin aika sitten luonnollisen loppunsa. Useampikin ihminen on välittänyt suru-uutisen puuvanhuksen kaatumisesta Taivaannaulalle.

Iso-männyn iästä ei ole meillä tietoa, mutta jo ennen viime sotia paikalliset kertoivat sen uhmanneen syksyn myrskyjä ja talven pakkasia aina yhtä vanhan ja kuivettuneen näköisenä.

Kansantarinoiden mukaan Iso-mänty on pyhä puu, jossa asuu seudun mahtavin haltija. Kukaan ihminen ei voi tätä puuta milloinkaan kaataa, ja jos joku yrittäisikin, niin varmasti epäonnistuisi. Kerrotaan, että sitä kyllä moni koetti, mutta päätyi aina vahingoittamaan itseään.

1930-luvulla Kokemäeltä tallennettiin seuraava tarina Isosta-männystä:

Anttilan Iso-Pietari isäntäkin meni kerran puuta kaatamaan. Kun hän saapui puun luo, niin tuli yhtäkkiä kova tuulen puuska, joka pani männyn oksat uhkaavasti humisemaan. Mutta Iso-Pietari ei tästä lannistunut, vaan alkoi voimakkaasti iskeä puun runkoa. Pari kertaa ehti hän lyödä, kun joku ihmeellinen voima lennätti kirveen terän pois, eikä sitä sen jälkeen löytynyt mistään. Seuraavana päivänä komensi hän renkinsä sitä kaatamaan. Pian kantoi pari kylän miestä rengin kotiin, sillä hän oli lyönyt kirveellä ammottavan haavan sääreensä. Sen jälkeen ei kukaan ole yrittänyt sitä kaataa, ja niinpä mänty vielä tänäkin päivänä seisoo laajojen viljavainioiden ympäröimänä yksinäisenä ja raihnaisena. Sen surunvoittoinen humina kertoo ohikulkijoille seudun entisistä vaiheista.

Kuvat: Olli Tasso.