Myöhäissyksyyn liittyy perinteisesti ajatus köyhien auttamisesta ja suvun vainajien muistamisesta. Yhteisön vähävaraisista huolehtiminen on perinteessä rinnastettu vainajien kunnioittamiseen. Meillä Taivaannaulassa tämä perinne näkyy vähävaraisten auttamisena lahjoituksella vanhan kansan vuodenvaihteen tienoilla loka-marraskuussa.
Lapsen elämä ei odota
Hintojen nousu, energiakriisi ja muut tekijät kiristävät nyt monien perheiden taloutta Suomessakin. Rahatilanne vaikuttaa usein siten, että lapset eivät pääse enää harrastusten pariin. Moni lapsi ei uskalla edes sanoa toivettaan harrastamisesta ääneen, koska tietää, ettei perheellä ole varaa.
Ilman harrastusta jääneillä lapsilla vaarana on jäädä kaveripiirin ulkopuolelle ja yksin. Tämä voi olla lapselle musertava kokemus. Jokaisella meistä on tarve kuulua omaan porukkaan.
Näistä syistä Taivaannaula on tehnyt Suomen SOS-Lapsikylälle lahjoituksen, jolla tuetaan vähävaraisten perheiden lasten harrastuksia. Lahjoitus kohdentuu kaikista vaikeimmissa tilanteissa oleville lapsille yhteistyössä koulujen kuraattorien, perhesosiaalityöntekijöiden ja harrastustoimijoiden kanssa.
Lahjoituksemme on ajoitettu perinteenmukaisesti syksyyn, joka on itämerensuomalaisissa kulttuureissa vainajien aikaa. Esimerkiksi Vienan Karjalassa esivanhempien kunnioittaminen kulki käsi kädessä köyhien auttamisen kanssa. Sanottiin, että se joka ei vaateta ja ruoki köyhiä, kärsii nälkää ja vilua Tuonelassa. Yhteisön vähäosaisten muistaminen oli esivanhempien tahto ja heidän kaltoinkohtelunsa loukkasi tuonpuoleisen väkeä.
Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan »muissinsuovatasta», joka on syksyisin vietettävä suvun vainajien muistojuhla. Juhlaan kuuluu tärkeä uhriateria. Aterialle kutsuttiin sukulaiset sekä koko kylän köyhät. Köyhien oli annettava syödä ensin osansa juhlaruoista. Nämä tavat kuvastavat periaatetta, että ketään ei saa unohtaa yhteisössä.
Näissä tunnelmissa haluammekin kannustaa kaikkia tukemaan vähävaraisten perheiden lapsia. Tarkempaa tietoa löytyy SOS-Lapsikylän verkkosivuilta.