Heinäkuun lopulla Pielisen Tietäjäyhdistys järjesti järjestyksessä ensimmäiset Tietäjäpäivät, joissa oli kulttuurista, henkistä ja taiteellista ohjelmaa eritoten esitysten ja työpajojen muodossa.

Tapahtuma järjestettiin Pielisen Kälvänsaaressa ja siellä olevassa Tarina-Ahon kylämäisessä rakennuskokonaisuudessa. Paikalle saavuttiin venekuljetuksin Kolin satamasta. Tapahtuman sijoittuminen saareen, sinne saapumisen vaikeuksineen, toi ehdottomasti oman lisänsä siihen – sen lisäksi, että saari ja Tarina-Aho itsessään muodostivat erittäin kauniit puitteet tällaiselle kokoontumiselle. Se, että paikalle saapumisen eteen nähdään vaivaa (Kolille ei myöskään ole lyhyt matka melkein mistään) ja että ollaan muusta maailmasta eristetyssä paikassa, tekee omiaan luomaan pyhyyden tunnetta. Kokonaisuutta hieman hankaloitti se, että kaikki sata osallistujaa eivät mahtuneet saareen yöpymään ja osan porukasta piti vielä palata melko myöhäisten venekuljetusten mukana mantereen puolelle – ja aamulla takaisin.

Ohjelman sisällöstä tuli ilmi, että Pielisen tietäjäyhdistys ei sitoudu mitenkään tiukkapipoisesti suomalais-karjalaisesta tietäjäperinteestä dokumentoituun tietoon, vaan edustaa hyvin elävää ja luovaa nykyaikaista tietäjäkulttuuria, joka ammentaa laajasti maailman perinteistä ja kokemuksellisesta toiminnasta. Tämä on ihan luonnollista – elävä kansanusko käyttää hyväkseen kaikkia niitä aineksia mitkä ulottuvilla ovat. Samalla jäi kuitenkin miettimään, josko Tietäjäyhdistykselle olisi hyötyä jos heidän kulttuuriseen noidankattilaansa heittäisi vielä vähän isomman tujauksen dokumentoitua ja tutkittua perimätietoa. Suomalaisen tietäjyyden ja perinteisen parannusmagian tiimoilta on viime aikoina tullut paljon mielenkiintoista uutta tutkimusta ja tietoa, mistä varmasti nykypäivän tietäjät voisivat ammentaa.

Erittäin merkittävänä pidän sitä, että Tietäjäpäiville oli varta vasten kutsuttu muiden alan järjestöjen edustajia ja heille (meille) järjestetty sekä yhteinen paneelikeskustelu että erillinen sisäinen keskutelutilaisuus. Paikalla oli Taivaannaulan sekä tietenkin Pielisen tietäjäyhdistyksen lisäksi mm. Karhun kansan, Äänellä itkijöiden, Shamaaniseuran ja Sydänlanka ry:n edustajia. Tällainen pohjan luominen järjestöjen väliselle dialogille ja vuorovaikutukselle oli Tietäjäyhdistykseltä erittäin hyvä aloite ja toivon, että siitä muodostuu uusi perinne.

Paikalla oli järjestöjen edustajien lisäksi monenlaista tietäjää ja taitajaa, niin tutkijoita kuin pitkään eri taitoja ja tekniikoita harjoitelleita osaajia, mikä heijastui tarjolla olleiden työpajojen moninaisuudessa. Suuri osa työpajoista oli hyvin käytännönläheisiä, mutta jotkut teoreettisempiakin. Pystyi harjoittelemaan itkuvirsiä, shamaanirituaaleja, loitsimista, tulentekoa, dialogia yrttien ja kasvien kanssa ym. Tarjolla oli niin paljon kaikkea perinteisiin liittyvää erityisosaamista, että välillä harmitti että ei pystynyt osallistumaan useampaan työpajaan.


Tapahtuman vetovoimaisuutta ei voi ainakaan kiistää ja aikaisessa vaiheessa täyteen tullut osallistujamäärä puhuu omaa kieltään. Ehkä erityisesti juuri paikan syrjäisyys suurelle osalle osallistujia, sinne saapumisen hankaluus sekä Kolin vetovoima voimapaikkana (kuitenkin tapahtumalle onnistuttiin löytämään paikka, joka oli erillään ”turismi-Kolista”) toivat tapahtumaan sekä pyhiinvaelluksen että suuren kokoontumisen tuntua. Kaikin puolin voidaan sanoa että Tietäjäpäivät olivat menestys ja erittäin onnistunut avaus Pielisen tietäjäyhdistykseltä.   

John Björkman