Notice: Function _load_textdomain_just_in_time was called incorrectly. Translation loading for the events-manager domain was triggered too early. This is usually an indicator for some code in the plugin or theme running too early. Translations should be loaded at the init action or later. Please see Debugging in WordPress for more information. (This message was added in version 6.7.0.) in /home/inspyron/public_html/Testi2015/wp-includes/functions.php on line 6114
» Perinteisiä ammatteja: lapsenpäästäjä Perinteisiä ammatteja: lapsenpäästäjä | Taivaannaula

Entisaikaan ei ollut synnytyssairaaloita, ultraäänitutkimuksia saati koulutettuja kätilöitä. Kun maaseudulla odottava äiti alkoi tuntea synnytyskipuja, lämmitettiin sauna, äitiä autettiin pysymään liikkeessä koko ajan kävelemällä ja paikalle hälytettiin lähiseudulla tunnettu maallikkokätilö eli lapsenpäästäjä. Muita kansanomaisia nimityksiä ovat esimerkiksi paapo, pirttimummo, pesumummo, paarmuska (ruots. ‘barnmorska’), saunamummo ja lastenämmä.

Kokemus oli valttia

Kyseessä oli paitsi kunniatehtävä myös arvostettu sivuammatti, jota harjoittivat yleensä vanhemman polven kokeneet äidit, “viisaat vaimot”. Tässä on huomionarvoista, että “vanhempi polvi” tarkoitti yli 40-vuotiaita, joilla saattoi itsellään jo olla lapsenlapsia. Moniammatillinen yhteistyö oli itsestäänselvyys, sillä lapsenpäästäjän tuli aikoinaan olla papin hyväksymä. Keskiajalla nimittäin pelättiin, että lapsenpäästäjä veisi istukan ja napanuoran mukanaan taikaesineiksi. Tutkinnon suorittaneita kätilöitä ei vielä 1900-luvun vaihteessakaan juuri arvostettu maaseudulla. Lääkäreitä ei ollut monin paikoin saatavilla eikä heitä vaivattu muutoin kuin hätätilanteissa.

Kiireisintä oli kevättalvella, jolloin lapsia syntyi eniten. Helluntaista juhannukseen on ollut tilaisuuksia juhlia ja laittaa lapsi alulle ennen heinänteon alkamista. Myös kasvimaa, peltotyöt ja muut kiireet vaativat loppukesästä fyysistä kestävyyttä enemmän kuin talven puhdetyöt pirtin lämpimässä, jolloin raskaana oleva äiti saattoi levätä. Raskaus pyrittiin entisaikaan pitämään mahdollisimman pitkään salassa.

Lapsenpäästäjän toimenkuva vaati tietotaitoa, kärsivällisyyttä ja fyysistä voimaa. Sauna oli maaseudulla luonteva paikka synnyttää, koska se oli lämmin ja puhdas tila. Sekä synnyttäjä eli “pirttihinen” että avustaja nauttivat paljon nestettä, ja etenkin pitkittyneessä synnytyksessä olut antoi voimia jaksaa loppuun asti. Synnyttäminen oli vanhan naisten kulttuurin keskeinen sosiaalinen tapahtuma, jossa oli läsnä muitakin lähipiirin ja kylän naisia. Vieraita kestittiin oluella ja äidin leipomuksilla. Miehillä ei aiemmasta poiketen ollut yleensä 1800-luvulla synnytykseen asiaa, vaan isä pääsi tutustumaan lapseensa vasta kun tämä oli pesty.

Entisajan apuvälineet muuttuivat vuosisatojen aikana paljon ja jäivät lopulta pois käytöstä 1900-luvun alkupuolella. Alkuaikoina ainoa apuväline saattoi olla terävä emännänveitsi, jolla katkaistiin lapsen napanuora. Myös neulaa ja pellavalankaa käytettiin apuna. Synnytyspihdit keksittiin jo 1600-luvulla kehittyvän lääkärikunnan käyttöön, mutta uusia välineitä ei sallittu muille ennen kuin vasta 1800-luvun lopulla. Lapsenpäästö oli pitkään lähes puhtaasti käsien taitoa.

Uskomuksia ja loitsuja

Synnytykseen liittyi paljon uskomuksia, pelkoa ja toivoa. Kohtua pidettiin outona, liikkuvana olentona naisen ruumiissa. Polttojen eli supistusten aikana saunamummo puristeli ja paineli äidin vatsanpeitteitä, jotta lapsi saataisiin liikkumaan alaspäin kohti synnytyskanavaa. Lapsenpäästäjä tai muu osallistuja saattoi hakea ja loitsuin siunata umpilähteen vettä, jolla siveltiin äitiä synnytystuskien lievittämiseksi. Kivunlievityksessä saatettiin käyttää paloviinaa, johon oli sekoitettu erilaisia mausteita ja lääkeyrttejä. Synnytyksen lopussa sekä pirttihinen että pirttimummo saattoivat olla tukevassa humalassa.

Tietäjämuori Eeva Maria Kurtti Sodankylän Kieringissä, 1920. Kuvaaja: Samuli Paulaharju. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.

Loitsuissa pyydettiin apuun milloin Neitsyt Mariaa, milloin Ukko Ylisen jumalaa. Jälkimmäisen uskottiin avaavan synnytyskanavan myyttisellä “kultaisella kurikalla”, kuten Saarijärveltä vuonna 1913 tallennetussa loitsussa:

O ukko ylijumala,

Tule tänne tarvittaissa,

Käy tänne kututtaissa,

Teäll on akka pintehessä

Vaimo vatsan veäntehessä,

Saunassa savun seassa:

Teki poikoa yheksän

Yhtenä kesäissä yönä

Yhen saunan saattavilla.

Ota kultanen kurikka kätehes,

Jolla sinä hautut hajotat,

Pihtipuoliset porotat,

Lukon Luojan lonkahutat

Männä pienen, männä suuren,

Männä vähäväkisen.

(SKVR IX4 413.)

Runossa on yhtymäkohtia sairauksien synnystä kertoviin loitsuihin, joissa myyttisenä lukuna yhdeksän sairautta ovat Loviattaren tai muun pahaksi käsitetyn naisen lapsia. Myös Kalevalassa mainitaan Louhi näiden “lasten” kätilönä. Sairaudet parantaa saunan avulla viisas Väinämöinen. Myös Neitsyt Marian puoleen käännyttiin niin synnytyksessä kuin sairauksien parantamiseksi. Toisinaan Ukon tytär Kivutar vastaanotti kivut ja piilotti ne Kipuvuoren uumeniin.

Loitsuja ja taikoja käytettiin apuna myös pitkittyneen synnytyksen nopeuttamiseksi. Tällöin kirotuksi uskottu äiti saatettiin pujottaa länkien lävitse tai hänen vatsalleen voitiin pinota kiuaskiviä. Synnyttäjää on päästetty saunassa kiroista säikäyttämällä esimerkiksi seuraavasti Suojärvellä:

Peässä piiga pihtilöis,

Vaimo vatša veändäjiss’!

Vettä peäl koadaa, ku pöllästyy, laps alkaa pöllähtämää.

(SKVR VII4, loitsut 3027)

Uutta elämää saunan hämäristä

Ponnistusvaiheessa äiti oli yleisimmin polvillaan tai seisoi. Lopulta lapsi syntyi saunan lämmössä veteen. Saunan puuttuessa myös läävä, lammastarha tai muu lämmin sisätila kelpasi. Lapsenpäästäjä varmisti, että synnytys sujui suunnitellusti ja teknisesti mahdollisimman hyvin. Hän pesi ja kapaloi vastasyntyneen sekä hoiti synnyttäjää niin pitkään kuin oli tarpeen. Muiden naisten tehtäväksi jäi äidin tukeminen sekä raskauden, synnytyksen että lapsivuodeajan aikana.

Synnyttänyttä naista pidettiin saastaisena kuuden viikon ajan, eikä hänellä ollut asiaa kirkkoon tai edes ruokapöytään ennen kuin lapsi oli kastettu ja pappi siunannut hänet puhtaaksi. Äiti viettikin usein ensimmäiset vuorokaudet tai jopa viikot synnytyksen jälkeen saunan lämmössä.

Syrjäseudulla ei kuitenkaan aina ollut aikaa palautua synnytyksestä lepäämällä. Lapsi saattoi syntyä aamuyöstä, ja pari tuntia myöhemmin tuore äiti saattoi jo olla lypsämässä lehmiä ja keittämässä puuroa, jos oli pakko. Riskinä oli fyysisen rasituksen seurauksena verenvuoto ja äidin kuolema. Yleisimmin suvun ja kylän naiset antoivat kuitenkin äidille lepoa lapsivuodeajalle ottamalla vastuun kotipiirin askareista.

Emäntä Maria Koivunen kapaloi lastaan Suojärven Moiseinvaaralla, 1930-l. Pohjois-Karjalan museo, Creative Commons BY-ND 4.0.

Kodeista sairaaloihin

Sairaudet ja kuolema olivat vielä ennen sotia arkipäiväisempiä asioita kuin meille nykyajan ihmisille. Vain harvat vanhemmat välttyivät lastensa hautaamiselta. Syntyvyys ja lapsikuolleisuusluvut olivat korkeita, mutta lapsenpäästäjien vankka kokemus takasi sen, että yllättävän harva lapsi kuoli synnytyksen aikana. Asiaan vaikuttivat myös ensisynnyttäjien alhaisempi ikä ja parempi fyysinen kunto kuin nykyisin. Sen sijaan vielä 1750-luvulla jopa neljäsosa lapsista kuoli ensimmäisen ikävuotensa aikana.

Varhaislapsuuden köyhissä oloissa viettäneillä erilaiset puutostilat ja infektiot olivat yleisiä. Erityisesti D-vitamiinin puute talviaikaan aiheutti laajalti riisitautia, jolloin monista lapsista kehittyi pihtipolvisia tai länkisäärisiä. Lapsenpäästäjillä ei ollut vielä sellaista tietoa, jolla näitä ongelmia olisi osattu ehkäistä.

Kätilöiden koulutus alkoi Turussa jo vuonna 1816, ja kätilöt edustavatkin Suomen vanhinta naisten ammattikuntaa. Ensimmäinen äitiysneuvola perustettiin Helsinkiin vuonna 1922 arkkiatri Arvo Ylpön aloitteesta. Järjestelmä kehittyi ja laajeni niin nopeasti, että vuonna 1950 jo lähes kaikki odottavat äidit kävivät neuvolassa, jolloin raskauden aikaiset komplikaatiot ja imeväiskuolleisuus laskivat jyrkästi. Äitiyspakkaus tuli kaikkien saataville vuodesta 1949. Suurin osa synnytyksistä siirtyi kodeista synnytyssairaaloihin, joissa koulutetut kätilöt avustivat synnytyksessä.

2000-luvulla on ollut havaittavissa eräänlaista paluuta vanhaan, kun kotisynnytyksen suosio on jälleen kasvanut. Entisajan lapsenpäästäjän roolissa toimii tällöin usein joko kotikätilö tai maallikkopohjalta osin doula (kreik. ‘palvelijatar’). Silti yli 99 % synnytyksistä tapahtuu nykyisin sairaaloissa.

Teksti: Mikko Sees

Lähteet:

Ala-Kihniä, Terhi & Kauristie, Timjami (2014): Anna Niirasen synnytyspäiväkirjojen kertomaa. Kunnankätilön työ vuosina 1885-1912. Opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Ganander, Christfrid (1789/2016, toim. Juha Pentikäinen): Mythologia Fennica. Salakirjat.

Kaski, Nea & Holstein, Milena (2018): Kätilötyön synnytysinstrumenttien kehitys Suomessa 1700-luvulta nykypäivään. Opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Koskinen, Ulla (2018): Suomessa selviytymisen historiaa. Kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun. Into Kustannus Oy.

Suomen Kansan Vanhat Runot. https://aineistot.finlit.fi/exist/apps/skvr/index.html

Utrio, Kaari (1998): Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia. Kustannusosakeyhtiö Tammi.