Taivaannaulan kesäleiri ajoittui tänä vuonna kesäkuun loppupuolelle alkaen torstaina 26. kesäkuuta ja päättyen Pekan päivään 29. kesäkuuta 2025. Perinteisen suomalais-virolaisen leirin järjestäjän vuorossa oli tänä vuonna Maavalla koda ja leiri järjestettiin pienen Otepään kaupungin lähistöllä olevassa kylässä Väike-Tinnissä. Leiriämme isännöi sisarjärjestömme aktiivi Ahto Kaasik, jonka perheen kodin pihapiiriin saimme majoittua. Osallistujia oli runsaasti sekä Maavalla kodan että Taivaannaulan jäsenistöstä. Seuraavaksi Taivaannaulan hallituksen varajäsenen Valtteri Kainilan kertomus leiriin saapumisesta ja sen kulusta.
Saapuminen torstaina
Varsinainen leiriohjelma alkoi perjantaina, mutta osallistujat olivat tervetulleita saapumaan jo torstaina, jolloin leiri oli tarkoitus avata ja majoituksena toimivat teltat pystyttää. Saapumispäivälle oli myös varatty lyhyt ohjelmanumero, jossa Maavalla kodan jäsen Kaido Kama kertoi tapaamisestaan keskiamerikkalaisen kogin kansan tietäjien kanssa.
Allekirjoittanut ei valitettavasti kuitenkaan päässyt kuuntelemaan tätä mielenkiintoista kertomusta sillä matkalle lähdön aikana kävi perinteinen Viron kävijän moka. Aamulle viime tinkaan jätetyn pakkausprosessin tuoksinnassa passi jäi nimittäin kotikeittiön pöydälle iloisesti odottamaan uutta lähtöyritystä innokkaan leiriläisen lähtiessä reipaasti kohti Helsingin Katajanokkaa, josta lautan oli määrä lähteä.
Tämän emävirheen johdosta allekirjoittanut jäikin pois alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluneesta yhteisestä matkasta ja tuli myöhemmin tukkaputkella omalla lautalla ilman puheenjohtajan avokätisesti tarjoamaa autokyytiä. Päivä kuitenkin paistoi vielä risukasaan sillä tässä onnettomuudessa piilikin mahdolisuus kokea Viron matkailua rauhassa verkkaisempaan tahtiin ja siinä sivussa tuli myös opittua käyttämään Viron kattavaa julkista liikennettä. Myöhään illalla ja tästä matkasta selvittyä pääsikin leiri myös kirjoittajan osalta alkamaan, vaikkakin se sisälsikin matkaväsymyksen takia lähinnä isäntäperheen ystävällisesti tarjoaman iltapalan lisäksi vain muutaman esittäytymisen ennen pikaista hakeutumista yöpuulle.
Perjantai 27.6.
Leirin enimmäinen aamu herätti leiriläiset talon tarjoaman herkullisen aamupalan ääreen, jonka saimme syödä rauhassa toisiimme tutustuen. Aamupalan jälkeen siirryimme läheiselle pellolle raivatulle aukiolle kuuntelemaan Alar Krautmannin pitämää luentoa perinteisen parantamisen, luonnon ja sen tarjoaman rauhan käytöstä holistisessa terveydenhoidossa. Mielenkiintoisen luennon aikana keskustelimme paljon nykylääketieteen keskittymisestä sairauksien ja vaivojen hoitoon itse näiden vaivojen ennaltaehkäisevän terveyden hoitamisen kustannuksella.
Luennon jälkeen söimme lounasta, jonka jälkeen siirryimme Kaasikien hienon kotitalon yläkertaan, jossa talon emäntä Liisa Kaasik opetti meille virolaisesta kuuhun liittyvästä perimätiedosta ja siitä, miten näitä tietoja voi soveltaa elämässään.
Päivän siirtyessä iltaa kohti pääsimme kuulemaan tarinoita Maavalla kodan alkuajoista ja sen paikallisjärjestöjen, kotien, synnystä. Tämän jälkeen pohdittiin myös koko kodan tulevaisuutta ja sen roolia Viron yhteiskunnassa.
Päivän aikana saimme kuulla monta mielenkiintoista luentoa. Nämä kaikki esitettiin kuitenkin viroksi, joten monilla Taivaannaulan edustajilla, myös allekirjoittaneella, olisi ollut hankaluuksia seurata juttujen juonta ilman muutamia paikalla olevia kielitaitureita, sekä Taivaannaulan että kodan puolelta. Ilman heidän mahtavia käännöstaitojaan olisi moni mielenkiintoinen ja hyödyllinen oppi mennyt hukkan. Iso kiitos heille!
Lauantai 28.6.
Lauantain teemana oli erilaisten käsitöiden viisausperinteen jatkaminen. Ohjelmassa oli aamiaisen jälkeen kaksi vaihtoehtoa. Kotalainen Kairi Orav piti tuvassa tekstiilikäsityöpajaa ja yläkerrassa oli tarjolla käsityöteemasta hieman poiketen myös dokumenttielokuva. Päivän ensimmäinen käsityöpaja tarjoili opetusta vaatteiden ja muiden tekstiilien paikkaukseen ja korjaukseen. Dokumentti taas oli matkakertomus, jossa kaksi ranskalaista pyöräili läpi Baltian maiden päätyen Viroon, jossa he muun muassa haastattelivat Ahtoa ja Liisaa heidän elämäntavastaan ja perinteiden noudattamisesta.
Ennen lounasta saimme vielä kokea ja oppia lisää kädentaitoja toisessa työpajassa. Mehis Born esitteli tulen viisauttaan erilaisin tulen tekemisen taidoin. Erilaisia tekniikoita nähtiin aina jousella ja aluspuulla sytyttämisestä, tulusten käyttöön. Hieman nykyaikaisemmalla otteella nähtiin nuotion sytyttämistä myös kiväärin patruunasta saatavalla ruudilla.
Iltaohjelmana oli jälleen tarinoita ja keskustelua järjestöjemme toiminnasta. Tällä kertaa puheenvuoron sai myös Taivaannaulan edustaja John Björkman, joka esitteli väitöskirjatutkimustaan Suomen pyhien luonnonpaikkojen kartoituksesta. Esitys oli monille hyvin kiinnostava ja se herättikin hyvää keskustelua esimerkiksi luonnonpaikkojen yksityisillä maa-alueilla sijaitsemisen vaikutuksesta niiden kartoitukseen ja käyttöön. Tässä yhteydessä syntyi myös hedelmällistä keskustelua kansanperinteen tunnettuudesta ja arvostuksesta Suomessa sekä erityisesti Taivaannaulan roolista sen parantamispyrkimyksissä.
Päivän päättyi totta kai perinteikkäästi saunomiseen. Ahto Kaasik piti erinomaisen työpajan saunaviisaudesta ja kertoi tarinan hänen ja isänsä suhteesta saunaan ja siihen liittyviin rituaaleihin. Saunaviisauden opetukseen kuului tietenkin myös vihdan/vastan teko ja Ahto olikin kerännyt tätä työtä varten aimo kasan oksia eri puista. Saatavilla oli niin tammea, koivua kuin muitakin puulajeja. Vihtojen valmistuttua oli aika mennä saunaan. Ahton valmiiksi lämmittämä sauna tarjosi hyvät löylyt ja pihalla olevassa pieneen lampeen pääsi vilvoittelemaan. Saunassa keskustelimme saunalauluista ja Ahton saunan ominaisuuksista. Saunassa oli meidän lisäksi myös hieman erilainen asukas. Lattianrajassa olevassa ilma-aukossa majaili pieni sammakko, joka Ahton mukaan oli viihtynyt siellä ilmeisesti jo pidempäänkin. Ihmisten lisäksi myös pieni sammakko näytti nauttivan hyvistä löylyistä.
Sunnuntai 29.6.
Sunnuntaina leiri päätettiin hienoihin tunnelmiin retkellä Otepään pitäjän pyhiin luonnonpaikkoihin Ahto Kaasikin johdolla. Lähtö tuli allekirjoittaneen seureelle hieman muita ennen, joten pääsimme käymään vain kolmella hiidellä muiden jatkaessa vielä eteenpäin, mutta siitä huolimatta oli kokemus vaikuttava. Retken ensimmäinen hiisi oli lähde, johon kävimme kukin vuorollamme jättämässä annin. Oma antini oli muutama hippunen vuoluhopeaa Taivaannaulan kaulakorusta. Annin jälkeen monet pesivät kasvonsa lähteen vedellä.
Seuraava hiisi oli autotien halkaisema mäki, jossa muutaman kiven muodostama kokonaisuus, joka tarinan mukaan syntyi kahden hääkulkueen törmäämisestä. Kumpikaan kulkue ei suostunut väistymään ja he muuttuivat kiviksi. Vastaavanlaisia tarinoita hääväestä tai ylpeistä kiviksi muuttuneista neidoista on ympäri Viroa.
Viimeisenä oman seurueeni matka kävi Otepään puistossa sijaitsevan suuren yli 600 vuotta vanhan tammen luokse. Suurelle ja vaikuttavalle Tammelle annoimme antina pätkät punaista lankaa ja lauloimme. Tammi oli saanut pitkän elämänsä aikana hieman vanhuuden vaivoja, joten sille oli laitettu eräänlainen korsetti, jotta se saisi elää vielä pitkään muistuttamassa kansan omista juurista. Tammen lisäksi kävimme läheisen järven rannassa pesemässä kasvomme.
Tähän päättyi tämänkertainen retkemme Viroon. Matka oli hieno irtiotto arjesta ja hyvin juureva tapahtuma. Saimme monta hyvää muistoa kesäleiristä, aitäh! Ensi vuonna kesäleiri järjestetään sitten taas Suomessa.