Taivaannaula on aloittanut uuden kansainvälisen yhteistyön vuonna 2025, kun Taivaannaulan delegaatio vieraili heinäkuussa 2025 Länsi-Afrikan Beninissä, vodunin syntysijoilla. Taivaannaula osallistui myös tammikuussa 2026 Vodun Days-festivaaliin. Julkaisemme kaksiosaisen puheenjohtajan matkaraportin näistä reissuista.
Yllättävä viesti hallitukselle
Tarina alkaa kesäkuusta 2025, kun Taivaannaulan hallitus sai yllättäen sähköpostin Beninin ulkoministeriöstä. Beninin ulkoministeri Olushegun Adjari Bakari oli vierailemassa Suomessa presidentti Stubbin järjestämissä Kultaranta-keskusteluissa. Kiireisestä aikataulusta huolimatta ulkoministeri halusi tavata suomalaisen kansanuskon edustajia keskustellakseen suomalaisen ja beniniläisen kansanuskon yhtäläisyyksistä. Hän oli aiemmin keväällä kysynyt Suomen kulttuuriministeriltä tämän vieraillessa Beninissä, että löytyykö Suomesta perinteisen uskonnon harjoittajia, mutta hänelle oli sanottu, että sellaisia tuskin on enää. Ministeri ei kuitenkaan luovuttanut, vaan etsi itse mahdollisia tahoja ja löysikin lopulta Taivaannaulan! Sovimmekin sitten tapaamisen ulkoministerin kanssa kesäkuun alkupuolella Helsingissä. Tapaamiseen osallistui puheenjohtaja Patrick O’Rourke, ulkoministeri Bakari assistentteineen sekä Suomen ja Beninin suurlähettiläät.
Tapaamisen aikana keskusteltiin Taivaannaulasta, suomalaisesta kansanuskosta ja suomalaisen ja beniniläisen perinteen samankaltaisuuksista. Kansanuskoinen maailmankuva osoittautui hyvinkin samanlaiseksi tuhansien kilometrien etäisyydestä huolimatta. Keskustelussa ilmeni esimerkiksi kunnioittava suhtautuminen käärmeisiin (Taivaannaula on kirjoittanut suojelevista käärmeistä täällä: https://www.taivaannaula.org/2011/04/04/suojelevat-kaarmeet/), mutta yhtäläisyyksiä on muitakin (esimerkiksi tienristeyksien maaginen tärkeys: https://www.taivaannaula.org/2010/07/19/tienristeys-2/). Ministeri olikin erittäin mielissään löydettyään etsimiään suomalaisen perinteisen uskonnon edustajia Taivaannaulan muodossa.
Tapaamisen konkreettinen tulos oli kutsu Beniniin, tarkemmin sanottuna Vodun Days-nimiseen festivaaliin tammikuussa. Jotta tammikuinen tapahtuma ei olisi täysin uudessa ja vieraassa ympäristössä, kutsui ulkoministeri Taivaannaulan tutustumaan Beniniin etukäteen heinäkuussa osana suomalaisdelegaatiota. Tähän heinäkuiseen tutustumismatkaan osallistui kolme tieteilijää ja kolme suomalaisen perinteisen uskonnon harjoittajaa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kati Mikkola, Kalevalaseuran Niina Hämäläinen, Helsingin yliopiston Frog, Taivaannaulan Patrick O’Rourke ja Virve Kallio sekä Karhun kansan Annina Kortelainen.
Beninin tasavalta
Benin on Länsi-Afrikassa sijaitseva tasavalta, joka itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960. Beninin rajanaapuri idässä on Nigeria, lännessä Togo, luoteessa Burkina Faso ja koillisessa Niger. Maan koko on 112622 km². Pohjois–etelä-suunnassa maa on yhtä pitkä kuin Hangosta Ranualle ulottuva alue Suomessa. Beninin väkiluvuksi arvioidaan nykyisin n. 14,5 miljoonaa ihmistä. Maan virallinen kieli on ranska, mutta suurin etninen ryhmä maassa ovat fonit. Maan suurin vientituote on puuvilla, joka muodostaa melkein puolet maan bruttokansantuotteesta. Beninin sijainnin takia myös kansainvälinen kauppa on merkittävä tulonlähde ja rannikkokaupunki Cotonoun satama on tässä olennaisessa osassa. Beninin hallitus haluaa kehittää maan taloutta myös edistämällä kotimaista tekstiiliteollisuutta, joka parantaisi puuvillan arvoketjua maassa.
Beninin nimi sen itsenäistyessä oli Dahomey, joka nimenä juontaa juurensa maan alueella sijainneeseen Dahomeyn kuningaskuntaan. 1600-luvulla perustettu valtakunta laajeni seuraavan vuosisadan aikana etelään rannikolle, jolloin siitä tuli alueellisesti merkittävä tekijä. Dahomey vaurastui orjakaupan avulla, tehden ryöstöretkiä naapurialueille ja myyden kaapattuja vankeja orjiksi eurooppalaisille vietäväksi Atlantin toiselle puolen. Orjakaupan historia on nykyisin merkittävässä asemassa Beninissä, kun pohjois- ja eteläamerikkalaiset turistit vierailevat maassa, josta heidän esivanhempansa lähetettiin Uudelle mantereelle. Dahomeyn historia on muutenkin merkittävä beniniläisen identiteetin kannalta. Esimerkiksi, Dahomey oli tunnettu 1800-luvun lopulla kuninkaan henkivartiokaartista, joka muodostui yksinomaan naisista. Näitä naissotureita kutsutaan länsimaissa Dahomeyn amatsoneiksi. Cotonoussa sijaitsee näiden naissoturien muistoksi pystytetty 30-metrinen patsas, joka on Afrikan toiseksi suurin. Nykyisin Beninin turismin kehittäminen koostuukin kolmesta kulmakivestä, jotka ovat orjakauppa, Dahomeyn amatsonit ja vodun.
Vodun-uskonto
Beninin perinteisen uskonnon nimi on vodun, joka on fonin kieltä ja tarkoittaa ’henkeä’. Fonien lisäksi muutkin länsiafrikkalaiset kansat Ghanasta Nigeriaan kuten ewet ja jorubat harjoittavat samaan uskonnolliseen perheeseen kuuluvia perinteitä. Orjakaupan myötä vodun siirtyi Uudelle mantereelle, jossa se kehittyi mm. candombléksi (Brasilia), santeriaksi (Kuuba) vodouksi (Haiti) tai voodooksi (Louisiana).
Vodunin harjoittamisen yksi olennaisia piirteitä ovat pyhätöt ja niihin liittyvä toiminta. Henget asuvat niille rakennetuissa pyhätöissä ja ne saavat maallisen voimansa pyhättöön annetuista lahjoista. Jokaisella hengellä on omat mieltymyksensä sekä antien, laulujen että tanssin suhteen, mutta yleisenä ominaisuutena huomasimme palmuöljyn ja eläimen veren yhdistelmän.
Eräs toinen olennainen piirre vodunissa on haltioituminen. Vodun-menoissa soitetaan rumpuja tiettyjen rytmien mukaan ja lauletaan asiaankuuluvia lauluja samalla, kun uskonharjoittajat tanssivat itsensä hurmokseen. Hurmos eli haltioituminen mahdollistaa hengen asettumisen ihmiseen menojen ajaksi, jonka ansiosta ihminen voi toimia henkien viestinvälittäjänä muille menoihin osallistuville.
Vodunin keskeisiin opetuksiin kuuluu taru luojajumalasta, jonka alaisuudessa on lukematon määrä henkiä. Jotkin henget ovat yleisesti tunnettuja ja heitä pidetään suuressa arvossa. Matkalla kohtaamiamme jumaluuksia olivat mm. Legba (pyyntöjen välittäjä muille jumalille), Ogougbo (raudan ja sodan jumala), Sakpata (maanjumala), Dan (käärmejumala),Tohosu (aatelisten, sisävesien ja epämuodostumien jumala) ja Mami Wata (merenneito, vedenemä). Vodunissa ei kuitenkaan ole uskonnollista auktoriteettia eikä siten myöskään uskonnollisia dogmeja tai uskontunnustusta. Vodun tarkoittaakin pikemminkin eri kansojen, paikallisten yhteisöjen ja jumalten kulttien kirjavaa kokonaisuutta.
Beninissä on säilynyt siirtomaa-aikaa edeltävältä ajalta peräisin oleva perinteisten yhteisöjen rakenne, tarkoittaen tässä yhteydessä perinteisiä kuningaskuntia. Beninissä on kymmeniä kuningaskuntia, jotka voivat suuruudeltaan olla muutaman kylän ja kokonaisen maakunnan väliltä. Vodunin ja kuningaskuntien suhde on toinen toisiaan tukeva, sillä kuninkaat ovat omien yhteisöjensä hengellisiä johtajia. Heidän vastuulleen kuuluu omien alueidensa eri temppelien ja pyhättöjen suojelu sekä menojen ja ennustusten järjestäminen tarpeellisina ajankohtina.
Porto-Novon temppelit ja papit
Ensimmäinen varsinainen päivämme Beninissä alkoi matkalla Cotonousta maan viralliseen pääkaupunkiin Porto-Novoon. Meidät vietiin ensin paikallisen termiittitemppelin alueelle. Temppeli on termiittikeon muotoinen ja sen sisällä on varsinainen termiittikeko, jota ruokitaan joka viides päivä. Paikallisen legendan mukaan alueelle muutti idästä nainen, joka synnytti termiittikeossa yhdeksän poikaa ja josta tuli siten alueen väestön kantaäiti. Temppelin viereisellä tiellä esitettiin tämä tarina seinäkuvin. Tie kiersi erään pyhän puun, jonka sanotaan olleen alueella ennen ihmisten muuttoa sinne.
Kyseisellä alueella Porto-Novossa on paljon muitakin temppeleitä, joita esittelemällä esiteltiin myös vodunia ja sen rakennetta. Näimme mm. raudan jumalan Ogougbon ja yön hengen zangbeton pyhätöt sekä paikallisen palatsin, jonka suojeluksessa pyhätöt ovat. Jo tässä kohtaa oli paljon uutta opittavaa.
Lounastimme yhdessä Beninin vodun-riittikomission kanssa. Komissio on presidentin luoma instituutio, joka mm. toteuttaa Vodun Days-festivaalissa tapahtuvan fa-ennustuksen valtiolle. Komission jäsenet ovat vodun-pappeja, joista jotkut ovat myös tutkijoita. Keskustelimme suomalaisesta ja beniniläisestä kansanuskoisesta maailmankuvasta, mytologioista ja tavoista ja komission puheenjohtaja oli niin mielissään löytämistämme yhtäläisyyksistä, että hän sanoi meidän harjoittavan suomalaista vodunia. Tässä keskustelussa tuotiin esille myös suomalaisten osallistuminen vuoden 2026 Vodun Days-festivaaliin (tästä tarkemmin myöhemmin).
Lounaan jälkeen kävimme Porto-Novon pytontemppelissä. Pyton on pyhä eläin ja joidenkin sukujen esivanhempi. Näiden sukujen jäsenet tunnistaa kasvojen arvista, joita on kaksi kulmien välissä ja viisi kummallakin poskella. Pytonilta saa siunauksen, kun se asetetaan olkapäille lepäämään, mutta ensin on pestävä kaikki iho, joka koskee pytonia. Mekin saimme osaltamme pytonin siunaukset. Pytonin temppelissä vierailu oli päivän viimeinen ohjattu ohjelma.
Ouidah, vodunin keskus
Matkan toisena päivänä tutustuimme vodunin henkiseen keskukseen Ouidahiin. Historiallisesti on rannikolla sijaitseva kaupunki ollut aikanaan tärkeä orjakaupan keskus Dahomeyn valtakunnassa. Nykyään kaupunki tunnetaan vodunin keskuksena ja kaupungissa on monta merkittävää vodunin temppeliä ja pyhää paikkaa. Tästä syystä Vodun Days-festivaali järjestetään Ouidahissa.
Aamupäivällä vierailimme erään paikallisen kuninkaan, Dagbo Hounon Hounan luona. Taivaannaulan ja Karhun kansan puolesta olimme varautuneet lahjoilla kuninkaille. Toimme tuliaisina ukoniskemää puuta, suomalmista tehdyn riipuksen ja karjalaisen suojelusnuken. Kuningas otti lahjamme kiitollisena vastaan ja antoi siunauksen meille. Lähtiessämme kuninkaan palatsista meille kerrottiin, että sisäänkäyntiä vastapäätä oleva jumalpatsas oli juurikin ukkosenjumala.
Seuraavaksi meidät vietiin tutustumaan Kpassen pyhään metsään. Metsä on muurein aidattu ja sisältää monta eri jumalkuvaa korokkeilla. Meille esiteltiin eri jumalia ja todistimme myös initioitavien kunnioituksenosoituksen tulkkiamme kohtaan, joka osoittautuikin korkea-arvoiseksi Mami Watan (vedenemän) papittareksi, kun metsän initioitavat nuoret osoittivat hänelle kunnioitustaan.
Metsän pyhin kohta on Kuninkaan puu. Tarinan mukaan eräs Ouidahin kuningas pakeni vihollisiaan ja muuttui puuksi. Paikan pyhyys ja taianomainen voima tuntui erittäin voimakkaana. Oli suuri kunnia päästä tervehtimään maata tämän puun juurella. Olimme pyytäneet metsään saapuessamme, että voimme tervehtiä maata suomalaisen perinteen mukaisesti. Tuntui, että meidän tervehdyksemme otettiin hyvin vastaan sekä näkyvien että näkymättömien tahojen puolesta.
Päivän päätteeksi kävimme myös Ouidahin pytontemppelissä, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Temppelissä on noin 50 pytonia, jotka voivat vapaasti liikkua kaupungissa. Jos joku kohtaa pytonin kotonaan tai kadulla, hänen on palautettava pyton temppeliin. Koska pyton on pyhä eläin, saa pyton kuollessaan ihmisen hautauksen ja temppelin alueella onkin erillinen pytonien hautausmaa. Taas kerran, kuten Porto-Novossa, saimme siunauksen temppelin pytoneilta.
Valmistautuminen festivaaliin
Matkan kolmannen ja viimeisen päivän aloitimme tapaamalla Beninin ulko- ja kulttuuriministerit seurueineen kulttuuriministeriössä Cotonoussa. Tapaamisessa kerroimme ministereille vaikutelmistamme matkalta ja esittelimme tahojemme toimintaa. Ministerit olivat erityisen kiinnostuneita Taivaannaulasta ja Karhun kansasta, koska tämän matkan yksi tavoitteita oli nimenomaan tammikuun tapahtumaan valmistautuminen. Keskustelimmekin ministeriöiden henkilökunnan kanssa suomalaisen perinteisen uskonnon piirteistä ja järjestöistämme. Tapaamisesta jäi vahva mielikuva, että olemme erittäin tervetulleita osallistumaan Vodun Days-festivaaliin. Mekin aloimme olla innoissamme seuraavasta matkasta.
Päivä oli kuitenkin vielä aluillaan ja siirryimme Cotonousta taas kerran Ouidahiin, jossa tapasimme toisen paikallisen kuninkaan Dagbo Hounon Houna II:n. Tapaamisen piti olla lyhyt aamupäivän kestävä vierailu, mutta kuningas hoveineen otti meidät vastaan erittäin juhlallisesti ja vierailu kesti monta tuntia. Saimme voimakkaan läpileikkauksen beniniläisestä perinteisestä kuninkaallisesta kulttuurista, johon kuului tanssiminen ja laulaminen. Erityisesti laulamista oli joka välissä, joskus jopa kesken kuninkaan puheenvuoron.
Myös tuliaistemme antaminen muodostui juhlalliseksi ohjelmanumeroksi, sillä kuningas lahjoistamme hyvin otettuna halusi kysyä hengiltä, mitä tuliaisemme tarkoittavat. Niin järjestettiinkin sitten ennustaminen paikan päällä asiaankuuluvine esineineen ja juoma-anteineen. Virve pyydettiin osallistumaan itse ennustamiseen, joka tehtiin kolapähkinöillä. Pähkinöiden asennon perusteella ennustuksen tulkitsija kertoi muun muassa, että perustamme pyhätön kuninkaan maille ja opetamme heille, kuinka suomalaisia jumalia kunnioitetaan paikallisten tapojemme mukaisesti.
Voimakkaan ja väkevän vierailun jälkeen jatkoimme päivän ohjelmaa menemällä tutustumaan Vodun Days-festivaalin tapahtumapaikkaan. Meren rannalla sijaitseva areena on keskellä rakennuskompleksia, joka liittyy sekä orjakauppaan että voduniin. Areenassa järjestetään Vodun Days-festivaalin aikaan zangbeto-henkien ja muiden naamioituneiden hahmojen juhla. Itse suurseremonia, johon meidät kutsuttiin, järjestetään areenan viereen rakennetulla lavalla. Tästä kuitenkin enemmän kertomuksen toisessa osassa.
Iltapäivän auringon porottaessa ja nestehukan vaaran väijyessä menimme vielä yhteen kohteeseen, nimittäin paikalliseen Sakpatan temppeliin. Näimme konkreettisen esimerkin valtion ajamasta vodun-temppelien tukemisesta. Temppeli oli kunnostettu uudenkarheaksi ja varustettu moderneilla elementeillä kuten sähkövalaistuksella. Temppelin eteen oli rakennettu vierailijakeskus, jonne suunniteltiin vodunia esittelevä näyttely. Tapasimme temppelin papin, joka oli Sakpatan temppelin suojelija kolmannessa polvessa.
Sakpatan temppeli.Päivän päätteeksi illastimme Cotonoussa ennen paluumatkaamme ja keskustelimme Vodun Days:n pääjärjestäjän kanssa festivaalin rakenteesta ja meidän osiostamme siinä. Päivän aikana olimme oppineet paljon uutta ja sulateltavaa oli paljon, joten konkreettinen tapahtuman suunnittelu oli omiaan maadoittamaan kokemustamme matkamme lopuksi. Näkemämme ja kokemamme puimista harjoitimme sitten keskenämme kolmentoista tunnin paluumatkallamme.
Lopuksi
Suomalainen ja beniniläinen yhteiskunta eroavat toki monella tavalla. Meillä on jälkiteollistunut ja kaupungistunut yhteiskuntamme, kun taas beniniläiset ovat siirtymässä maatalousvoittoisesta teollistuneeseen yhteiskuntaan. Tämä tietenkin vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnalliseen kehitykseen muutenkin, kuten esimodernien perinteiden säilymiseen. Beninissähän on säilynyt kokonainen yhteiskuntarakenne kuningaskuntineen ja pyhiä paikkoja ylläpitävine sukuineen.
Ja silti eroista huolimatta suomalaisella ja länsiafrikkalaisella kulttuurilla on paljon yhteistä, jos osaa katsoa. Yhteisen löytäminen saattaa kuitenkin osoittautua hankalaksi urbaanista digiyhteiskunnasta katsottuna. Suomalaisen perinteisen uskomusperinteen näkökulmasta olikin silmiä avaavaa nähdä ja kokea kulttuuri, jossa kanssakäyminen henkien kanssa on yleistä ja arkipäiväistä. Meillä Suomessakin on vielä vajaa sata vuotta sitten ollut käytännössä esiteollinen maatalousyhteiskunta, siis samanlainen kuin mitä Beninissä on säilynyt vielä näihin päiviin asti.
Beninin-matka oli kaiken kaikkiaan yllätyksellinen ja vaikuttava. Maa on lämmin sekä ilmastoltaan että ihmisten vieraanvaraisuudeltaan ja paikallisten arkisessa elämässä itsessään oli seurattavaa ja ihmeteltävää. Erityisesti matkan tarkoitus, beniniläiseen henkiuskontoon eli voduniin perehtyminen, antoi paljon ajateltavaa. Yhtäläisyyksien yksityiskohtaisempi kuvaileminen tarjoaa paljonkin aihetta kerrottavaksi jatkossakin. Tämä kertomus on vain pintapuolinen katsaus matkalla tehdystä ja nähdystä.
Lukemista:
Maailman Kuvalehti (25.5.2007): Beniniläinen menestystarina: Voodoo https://maailmankuvalehti.fi/2007/6/pitkat/beninilainen-menestystarina-voodoo/
Finna: Ennen syntiinlankeemusta: vodoun maailma https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fikka.4064603?sid=5233600576
Helsingin Sanomat (13.10.2007): Suomalainen sukelsi voodoon juurille https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004518406.html
Finna: Voodoo: Afrikan arkea: rapsodia Guineanlahdelta https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/helka.9926586083506253?sid=5233600384
Yle (9.7.2020): Beninin arki on voodoon ja väriloiston lävistämää https://yle.fi/aihe/a/20-302450
Yle (26.7.2020): Pytonkäärmeitä, parantajia ja papittaria – Beninissä voodoo-uskonto on kansallinen ylpeydenaihe https://yle.fi/aihe/a/20-301901
Helsingin Sanomat (30.7.2020): Kiehtovassa dokumentissa seurataan läheltä voodoon harjoittamista Beninissä ja yhteyksiä Suomeenkin löydetään https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006585479.html