Yhteisöllisyys
Ihminen ei ole vain yksilö, vaan myös yhteisön jäsen. Yhteisö voi olla suku, naapurusto, työryhmä tai harrastusporukka, ihmisen usein kuuluessa moneen eri yhteisöön samaan aikaan. Nykyaikana korostetaan yksilöllisyyttä, mikä on kuitenkin johtanut laajamittaiseen yksinäisyyden tuntoon ja yhteiskunnan sirpaloitumiseen. Samaan aikaan esimerkiksi talkoohengen häviämistä harmitellaan. Ihmisten välinen kanssakäyminen on jo useamman vuosikymmenen ajan muuttunut välittömästä vuorovaikutuksesta verkon kautta välitetyksi. Nykyään voi tehdä etätöitä yksiössä ja tilata ruoan kotiin tai käydä itsepalvelukassalla, jolloin viettää kokonaisen päivän puhumatta muille. Tämä ei ole luonnollista ihmisille, jotka syntymästä saakka kuuluvat johonkin yhteisöön kuten perheeseensä. Taivaannaula on jäsenilleen yksi tällainen yhteisö, joka yhdistää saman arvomaailman ihmisiä. Yhdessä tekeminen ja yhteisesti vietetty aika ovat nykyaikana entistä arvokkaampia ja Taivaannaula edistää omassa yhdistyksessään perinteisen yhteisöllisyyden toteutumista jäsentensä kesken, joka antaa pontta edistää yhteisöllisyyttä myös jäsenten muilla elämän osa-alueilla.
Ylisukupolvisuus
Yhteisöllisyyden olennainen kulmakivi on myös oman paikkansa sisäistäminen sukupolvien bketjussa. Perinteisesti yhteisöön ovat nimittäin kuuluneet myös vainajat, karjalaisittain syntyiset, joita muistetaan juhlapyhinä ja joilta pyydetään apua elämän haasteissa. Elämän kiertokulku onkin ollut vahvemmin läsnä ennen vanhaan, kun ihmiset viettivät viimeiset hetkensä kotona sukulaistensa ympäröimänä. Kiertokulku on osuva sana perinteiselle käsitykselle sukupolvien ketjusta, sillä sukuun syntyneille lapsille on perinteisesti annettu jonkin esivanhemman nimi. Tätä perinnettä jatketaan Suomessa vieläkin erittäin yleisesti. Ylisukupolvisuuden kokemus välittyy myös suvussa kasvaneille lapsille suvun tarinoiden kertomisen kautta, vaikka he eivät olisi välttämättä syntyneet siihen. Ylisukupolvisuus tarkoittaa siis ajattelua, jossa ymmärretään ja otetaan huomioon esivanhemmiltamme saatu perintö, joka välitetään edelleen lapsillemme.
Luontoyhteys
Perinteinen yhteiskunta oli paljon riippuvaisempi luonnosta kuin nyky-yhteiskuntamme. Ihmiset rakensivat talonsa itse kaatamistaan puista, tekivät vaatteet saivat ruokansa itse kasvattamistaan kasveista ja eläimistä. Samaan aikaan suuret luonnonvoimat sanelivat sen, millä menestyksellä ihmisen panos kantoi hedelmää. Teknologinen kehitys ja kaupungistuminen ovat kuitenkin muuttaneet käsitystä osastamme luonnon ja elämän kokonaisuudessa. Monilta osin voidaan sanoa, että olemme vieraantuneet luonnon lainalaisuuksista. Tämän vieraantumisen seuraukset on nähtävissä nykyään vaikkapa saasteiden lisääntymisessä, eläinten sukupuuttoaallossa ja ilmastonmuutoksen kiihtymisessä. Teknologisen kehityksen seuraukset nähdessämme huomaamme, että perinteinen elämäntapa oli haastavuudestaan huolimatta se keino, jolla elämän jatkuminen maapallolla varmistetaan. Nykyään perinteisempään elämäntapaan pyrkiminen on tietoinen valinta, mutta se on sitäkin tärkeämpi valinta, myös luonnon kannalta.
Paikallisuus
Maailma, jossa nykyään elämme, kuvataan yleisesti globaaliksi maailmankyläksi. Viestinnän ja entoliikenteen kehittyminen ovat johtaneet siihen, että toiselle puolelle maapalloa voi matkustaa saman vuorokauden aikana entisen monen viikon matkan sijaan, puhumattakaan välittömästi tapahtuvasta yhteydenpidosta. Tämä kehitys on vääristänyt suhdettamme omaan lähiympäristöömme, vaikka paikallinen ympäristömme on juurikin meille jokaiselle tärkeintä. Juuremme kasvavat oman maan mullassa, ja vaikka esivanhemmat olisivat muuttaneet toiselta puolelta maata nykyisille asuinsijoilleen, ei paikallisen alueen tärkeys silti vähene. Lapsena leikitään kotipihalla ja käydään lähikoulussa, aikuisena käydään lähimetsissä sienessä tai marjassa. Paikallisuus ilmenee myös oman suvun ja alueen perinteiden jatkamisessa. Perinteinen elämäntapa oli monella konkreettisesti sidottuna paikalliseen ympäristöön. Ennen vanhaan jokaisessa talossa oli pitämyspuu, jolle talon väki kävi antamassa anteja ja vahvistamassa sidettään paikalliseen maahan. Vieläkin on tiedossa pyhiä luonnonpaikkoja ympäri Suomea, joissa paikalliset ovat käyneet kunnioittamassa alueen henkiä ja paikanhaltijoita.
Rauha
Yhdistyksessä on sekä hallituksessa että jäseninä ihmisiä monista eri taustoista. Perinteisessä yhteiskunnassakin on ollut kirjava edustus erilaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa ei voi tietenkään olla samaa mieltä, mutta elämän yhteisöllinen luonne edellytti, että toimeen on pitänyt tulla. Nykyaikana on helppo riidellä, kun vastapuoli saattaa olla vain näytöllä ilmestyvä tekstiä. Yksi aikakautemme suuria haasteita onkin yhteisöllisen sovun säilyttäminen, kun mielipiteet ovat kärjistyneet ja muuttuneet aina ehdottomammiksi. Siksi yhtenä yhdistykselle tärkeänä arvona mainittakoon rauha. Rauhan määritelmä on sanakirjoissa ’sovinnon tila’ tai ’sopu’. Keskiajalla rauhanlait olivat lainsäädännöllinen käsite esimerkiksi kirkko-, koti-, käräjä- ja naisrauhan merkityksessä. Vanha kansa on pitänyt suuressa arvossa naapurien välistä rauhaa, joka ilmenee sanonnassa ”parempi laiha sopu kuin lihava riita”. Tätä perinnettä Taivaannaula jatkaa rauhan korostamisella yhdistyksen jäsenten keskuudessa ja julistamalla tapahtumissaan juhlarauhan. Juhlarauha tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaiselle Taivaannaulan tapahtumaan osallistuvalle taataan kunnioittava ja tasa-arvoinen kohtelu ketään loukkaamatta tai syrjimättä.
Kohtuus
Nykyaikaisessa kulutusyhteiskunnassamme on unohtunut kohtuuden hyve. Ihmiset palavat töissä loppuun, koko ajan ostetaan uutta ja arkeen haetaan vaihtelua äärimmäisillä kokemuksilla. Perinteinen elämäntapa oli tässä suhteessa hyvinkin paljon verkkaisempaa ja kestävämpää. Perinteistä elämää tarkastelemalla huomaa, että vanha viisaus ”kohtuus kaikessa” oli kaiken läpileikkaava elämänohje. Nykyinen kestämätön elämäntapamme pakottaa meidät väistämättä tekemään valintoja tulevaisuutemme varmistamiseksi. Tarvitsemmeko todellakin uudet vaatteet joka kuukausi tai uuden auton joka vuosi, onko meidän syötävä teollisessa mittakaavassa kasvatettua lihaa joka päivä? Kestävään elämäntapaan palaaminen on välttämätöntä sekä oman itsemme että maapallon hyvinvoinnin takia.