Heinäkuu on vuoden lämpimin kuukausi ja heinänteon aikaa. Sydänkesällä saavutettiin vuoden lämmin ydin, eikä ollut tarpeen ennustaa säätä pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan elettiin päivä kerrallaan ja tarkkailtiin heinänteon kannalta olennaisia ennusmerkkejä. Poikkeuksena tähän on käen kukunta, josta ennustettiin ilmoja pidemmälle syksyyn: pitkä kukunta tiesi lämmintä ja pitkää syksyä.
Vanhalle kansalle oli heinäkuussa ratkaisevan tärkeää tietää sataako huomenna vai ei. Tämän tiedon perusteella päätettiin tehtiinkö aamulla enemmän »luokoa» vai annettiinko viikatteen levätä. Enteistä pääteltiin myös kannattiko heinä haravoida heti puolikuivana vai annettiinko sen kuivua poudassa. Sanottiin, että »pouta on paras heinämies».
Muuttuvan sään merkit luettiin luonnosta. Sadetta esimerkiksi enteilee jos aurinko laskee pilveen. Sade saapuu kolmen päivän perästä, jos taivaalle ilmestyy pitkiä pilviviiruja eli »reen jalaksia» tai kerrospilviä. Sadetta on tiedossa jos metsä näyttää tummemmalta, savu laskeutuu maahan tai ääni kuuluu tavallista kauempaa. Sateesta kertovia merkkejä ovat myös tuulen äkillinen kiihtyminen ja kolotus reumaattisen ihmisen jäsenissä.
Enteitä nähtiin myös eläinten käyttäytymisessä. Ennen sadetta isot linnut kynivät itseään rannoilla. Koira syö sateen edellä ruohoa ja piehtaroi, kukko saattaa kiekua outoon aikaan ja kanat kylpevät tuhkassa. Sateesta kertoo myös se, että hämähäkit pysyvät piiloissaan ja kalat hyppivät vedestä. Erikoisempia merkkejä saapuvasta sateesta on kärpästen äkäisyys ja lentäminen korvaan sekä lampaan hypähtely.
Sateella voitiin ennustaa sen loppumista. Sateesta tulee pitkä, jos pisarat muodostavat veteen poreita, mutta lyhyt, jos kaiku vastaa. Erityisesti ohutpilvisen hiljaisen sateen uskottiin jatkuvan pitkään.
Kaunista poutasäätä tiedettiin vuorostaan odottaa, jos hyttyset tanssivat vilkkaasti iltasella, heinäsirkka sirisee ja hämähäkki kutoo verkkoaan. Jos hämähäkki aloittaa kutomisen sateen aikaan, tulee sade loppumaan pian. Hyvää ilmaa ennustaa myös pääskysten lentäminen korkealla, pöllön huuto yöllä, savun nouseminen ylös sekä aamupäivän tuulen tyyntyminen iltapuolella.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.