Laurin päivän (10.8.) jälkeen kesä alkaa olla lopuillaan. Laurin perästä puut eivät enää kasva. »Lauri kusee lehteen» eli lehdet alkavat kellastua, eikä vihtoja voi enää tehdä. Tähän vuodenaikaan nähdään usein aamuöisin tähdenlentoja, joita on sanottu »Laurin kyyneliksi».
Muuttolinnut kokoontuvat Laurin aikoihin laumoihin. Metsämiehet valmistivat Laurina lintukeiton, jonka lihoja ei saanut veitsellä leikata eikä luita rikkoa. Luut piti haudata maahan lahjana maanhaltijalle, jotta lintuja riittäisi metsästäjille jatkossakin. Pohjanmaalla eränkävijät virittivät Laurina ensimmäiset paulansa.
Laurina piti viimeistään tehdä elonleikkuu, mutta syysrukiin kylvö peltoihin vasta aloitettiin. Päästiin jo maistelemaan uutisviljasta tehtyä puuroa eli »laurinhuttua» sekä uuden sadon papuja, herneitä ja perunoita. Lauri oli myös lampaiden kesävillan keritsemispäivä sekä otollinen päivä parantavien lääkekasvien keräämiseen.
Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja »Lauri hallahousun» tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä »rautayötä». Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä.
Janakkalan Laurinmäellä järjestettiin suuret Laurin päivän juhlat ja markkinat. Pidoissa uhrattiin hämäläisten pyhään uhrilähteeseen, josta on myöhemmin löydetty muun muassa vanhoja rahoja ja neuloja. Vasta kirkon kielto 1700-luvulla lopetti tavan. Lähteen läheisyydessä sijaitsee myös hiisi eli uhrilehto.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.