Pentin päivää (21.3.) on kutsuttu Etelä-Pohjanmaalla Mato-Pentiksi. Silloin »matojen» eli käärmeiden sanottiin nousevan talvikätköistään lämmittelemään auringossa. Karjaa ei tuolloin saanut laskea jaloittelemaan ettei sille kesällä tapahtuisi onnettomuuksia.
Vanha kansa suhtautui käärmeisiin kaksijakoisesti. Käärme on ihmisen ja karjan vihollinen, mutta myös onnentuoja, joka suojasi pahalta. Pihapiirissä elätettiin usein rantakäärmeitä eli tarhakäärmeitä, joita kutsuttiin »elättikäärmeiksi» tai »haltijakäärmeiksi».
Käärmeet saattoivat asustella lattian alla, navetassa, maitohuoneessa tai pihassa. Elättikäärme ei ollut tavanomainen lemmikki vaan sillä katsottiin olevan kohtalonyhteys talon onneen. Jos käärmettä kohdeltiin hyvin, talo menestyi. Mutta jos käärmettä ei kunnioitettu tai se peräti surmattiin, koittivat talolle huonot ajat.
Haltijakäärmeelle uhrattiin uutiset eli ensivilja ja karjan ensimaito samaan tapaan kuin uhripuille. Toisinaan käärmeet saattoivat myös asustella uhripuun juurella olevassa kiviröykkiössä. Paikalle vietiin antimia kiitoksena kodinhaltijalta saadusta onnesta ja suojeluksesta. Näin haltijakäärme toimi välittäjänä ihmisten maailman ja tuonpuoleisen välillä.
Rakennuksiin myös piilotettiin käärmeiden – useimmiten kyiden – päitä suojelemaan taloa pahaa vastaan. Yleisin tapa oli porata kynnykseen reikä, piilottaa käärme sen sisään ja sulkea aukkokohta puutapilla. Tiedetäänkin tapauksia, joissa vanhojen talojen kunnostuksen yhteydessä kynnyksen alta on löydetty tuohiropponen, jossa on ollut käärmeen pää.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.