Mikon päivä

Mikon päivää eli Mikkeliä (29.9.) on sanottu Etelä-Savossa myös pässinpäiväksi. Jälkimmäinen nimi saattaa olla huomattavasti päivän kristillisperäistä nimeä vanhempi. Päivä merkitsi vuotuisen sadonkorjuun ja laiduntamisen lopullista päätepistettä. Sanottiin: »Mikon päivä talven portti, vapun päivä kesän portti».

Naiset siirtyivät tupatöihin ja viimeinenkin sato korjattiin talteen, koska »Mikkeli pellot tyhjentää». Palvelusväelle alkoi vanhastaan Mikkona »runtuviikko», joka tarkoitti viikon vapaata palvelusvuoden välissä. Viikolla pidettiin paljon juhlia, väenkokouksia, tansseja ja häitä. Paimenet juhlistivat Mikkona paimenkauden päätöstä kokkoja polttamalla.

Karja oli toimitettava sisälle ennen Mikonaaton auringonlaskua. Karjan hoitajat saattelivat eläimet sisälle äänettömästi ja parhaimpiinsa pukeutuneina. Emännän vastuulla oli karjan suojaaminen taioilla talvikaudeksi. Isännät toivat vuorostaan hevoset ulkolaitumilta talliin. Erään savolaisen tiedon mukaan hevoset kuljetettiin talliin suojaavan vitsakaaren läpi.

Mikkelinä uhrattiin haltijoille kiitoksena kotieläinten menestyksestä sekä syksyllä alkavasta uudesta vuodesta. Kun aamulla ensi kertaa astuttiin pihamaalle, vedettiin ilmaa kolmasti henkeen ja huokaistiin:

»Taivas, tuuli, ilma, meri
ja maan mantuinen eläjä,
älä vihoa minua,
äläkä minun omiani!»

Tämän jälkeen maahan tiputettiin vuoltua hopeaa. Näin haltijat olivat mielissään karjalle ja ihmisille. Viitasaarelle annettiin haltijoille Mikonaamuna yhdeksän tippaa viinaa sekä leipää keittokotaan tehtyyn kuoppaan. Talonhaltijaa muistettiin myös keittämällä Mikonaattona puuro ja viemällä se riiheen. Savossa on myös viety vastapaistettuja leipiä metsän uhripuille.

Päivän merkittävin kiitosuhri Itä-Suomessa oli keväällä valittu mikkelinlammas tai mikkelinpässi, jonka uhraaminen takasi kotieläinten menestyksen. Eläimen sisälmykset ja veri vietiin talon uhripuun juurelle, pää ripustettiin puuhun ja osa keitosta vietiin navettaan. Muun lihan väki nautti juhla-ateriana oluen ja muiden höysteiden kera. Uhrilampaan luut vietiin apajaan, jotta saataisiin kalaonnea.

Lampaan lisäksi Mikonpäivään kuuluivat myös muut juhlaruoat kuten maitoon keitetty mikonvelli, riivinpuuro ja mikkelinkaali. Lisäksi syötiin lihaperunoita, naurishaudikkaita ja juustoa.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.