Ollin eli Uolevin päivää (29.7.) on pidetty ensimmäisenä kesän ja syksyn rajana. Syyskesän tunnelma lisääntyy ja yöt pimenevät. Sanottiin, että »syystä Uolevista, kevättä kynttilästä». Ollina heinäntekoa lopeteltiin, silloin oli »kuhilas pellolla ja tuli tuvassa». Joissakin taloissa viljakin saattoi olla jo leikattuna tähän päivään mennessä. Ajankohdan kunniaksi vietettiin vanhastaan tärkeää heinänkorjuun ja karjanhoidon vuotuisjuhlaa.
Ollin päivänä linnustamiskausi pääsi vauhtiin ja kala lakkaa syömästä onkea. Ollina laitettiin »onget orrelle, Perttuna (24. elokuuta) permet metsään». Kasvimaan satotuloksia tarkkailtiin myös. Sanottiin, että jos sieltä ei ole »Ollina ottamista, ei ole Perttuna perimistä».
Ollin juhlamenoja vietettiin taloissa töiden edistymisen mukaisesti hieman eri päivinä. Juhlassa uhrattiin »villavuona» eli keväällä syntynyt keritsemätön karitsa. Juhla mainitaan muun muassa 1600-luvun rovastinkäräjien pöytäkirjoissa, joissa luetaan kansan vanhoja taikauskoja: »Olewin lambat, Kekri lambat, Catrinan lahjat, Dapanin maljat, Ukon wakat» ja niin edelleen.
Ollina maa oli pyhä. Korttakaan ei saanut kerätä luonnosta tai marjoja poimia. Ihmiset pukeutuivat parhaimpiinsa ja välttivät arkisia töitä. Päivää varten valmistettiin juhla-ateria ja pantiin olutta. Karjalassa syötiin pässiateria ja naudasta valmistettua kaalikeittoa. Pohjanmaalla paistettiin sirppijuustoa. Juhlaan saivat osallistua vain talossa pidempään asuneet, eivät siis edes uudet palvelijat, vävyt ja miniät.
Kun lammas ja muut ruoat kannettiin tupaan, pirskoteltiin vettä lepän tai kuusen oksalla kantajan edelle kynnykseltä pöytään saakka. Emäntä asetti ensin ruuista ja juomista kiitokset maanhaltijalle tuvan lattialle ja pöytäpenkin läpiin. Emäntä vei antimia myös aattokoivun juurelle, joka oli pystytetty pihalle juhannuksena. Vasta sitten saivat muut ruveta aterioimaan.
Ollin lammas piti joko keittää tai paistaa yhtään luuta murtamatta. Aterian jälkeen villavuonan raajat ja sisälmykset haudattiin maahan. On ajateltu, että luiden hautaaminen eheinä varmisti elämän jatkumisen ja eläinlajin edustajien syntymän maailmaan. Tiedetään myös, että villavuonan suolia on uhrattu Oinaslampi-nimisiin järviin.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.