Pikkukesä

Loppukevättä ja varhaiskesää on nimitetty pikkukesäksi vastakohtana kesäpäivänseisauksen jälkeiselle isokesälle. Luonto on pikkukesällä kauneimmillaan »Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa, tuomenkukka kolmantena!»

Luonnon loisto ei vielä merkinnyt ruokavarojen runsautta. Sanottiin: »Kesä keikkuen tuleepi, suvi suuta vääristellen». Keväistä ravintoa saatiin muun muassa edellisvuoden varastoista, maidosta, munista, nokkosesta, koivunmahlasta ja väinönputkesta. Pikkukesän aikaiset toukotyöt antoivat kuitenkin jo lupauksen tulevasta leivästä.

Vanha kansa toivoi pikkukesälle runsaasti sateita, jotka varmistaisivat viljan kasvun. Kevätsateen sanottiin olevan luonteeltaan kasvattavaa ja syyssateen kadottavaa. Säiden puolesta pikkukesää pidettiin isonkesän vastakohtana. Jos edellinen on kylmä, niin jälkimmäinen on lämmin ja päinvastoin.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.