Pokrova

Lokakuun ensimmäisenä päivänä vietettävä »Pokrova» on Mikkelin päivän vastine Raja- ja Vienan Karjalassa. Päivän nimi tulee Neitsyt Marian hunnun venäjänkielisestä nimestä, pokrov (suoja, turva). Pokrova »ajan kahdeksi jakaa» eli lopettaa satovuoden ja alkaa pyyntikauden. Maata ei saanut enää liikutella päivän jälkeen, vaan pellot jätettiin lepäämään talvikaudeksi.

Pokrovan aattona päättyi myös karjan laiduntaminen. Karjaa ruokittiin viimeisenä laiduntamispäivänä erityisellä tavalla. Monilla alueilla ensimmäiset viljankorret on viety anteina pyhille luonnonpaikoille, mutta ortodoksisilla seuduilla niitä kuitenkin säilytettiin tuvassa pyhäinkuvan päällä. Sieltä ne annettiin Pokrovana lehmien syötäväksi. Hevonen sai puolestaan aattoyöksi loimen selkäänsä, mikä varmisti, että se ei ollut koko talvena viluinen.

Inkeriläisillä emännillä oli tapana tervehtiä maanhaltijaa karjaa talvisuojaan vietäessä:

»Terve maa, terve maan haltijat;
nyt tulevat lehmät talvitiloille!
Nyt lampaat läävään, hevoset talliin,
veräjät kahallah (auki) vainioilla!»

Miehet läksivät päivän tienoissa metsälle. Käytiin myös nuotalla. Pokrova mainitaankin joissakin sanonnoissa kalanhaltijan nimenä. Sanottiin, että »Pokrova pohjimmaiset kutumujehet antaa!»

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.