Selkäviikot

Nuutin jälkeen on vietetty juhlattomia »selkäviikkoja» laskiaiseen ja Marjanpäivään asti. Nimensä viikot ovat saaneet talven selästä. Lounais-Suomessa puhuttiin myös »härkäviikoista» koska tähän aikaan vetohärät iestettiin ja asetettiin jälleen ulkotöihin.

Selkäviikot olivat muutenkin työntäyteistä aikaa. Joulunajan herkuttelu ja loikoilu lämpimässä pirtissä oli ohi. Oltiin arjessa kiinni. Selkäviikot olivat erityisesti metsätöiden aikaa, jolloin hankittiin poltto- ja rakennuspuut. Työnilo helpotti kirpeiden pakkaspäivien ponnistuksia. Myös jatkuvasti kasvava valon määrä toi helpotusta arkeen. Metsätöissä kestävä ja rauhallinen suomenhevonen oli korvaamaton apu.

Havunajossa tarvittiin koko talonväen apua. Kuusien ja mäntyjen oksat kuljetettiin metsistä suurina kuormina ja ne piti karsia ja seasta erotella paksummat puut. Havuja levitettiin navettaan, talliin ja lammaskarsinoihin, joihin saatiin hyvä tuoksu ja puhdas alusta eläimille. Hämeessä puhuttiin myös »selkäviikoista ja reikäleivistä» koska sydäntalven viikkojen aikana leivottiin koko kevään leivät.

Myös merikalastajille viikot olivat vuoden työteliäintä aikaa. Kalastajat kokoontuivat talvinuotan vetoon. Maderysät laskettiin Heikiltä jään alle ja nostettiin helmikuussa Matin päivänä. Mateen maksasta oli tapana ennustaa tulevan kesän säätä. Jos maksa oli kirjava, sanottiin että kesästä tulisi myrskyisä ja sateinen.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.