Vanhan kansan vuodenkierto noudattaa vanhaa pohjoismaista vuoden jakoa, jossa vuosi jaetaan talvipuoleen ja kesäpuoleen. Puoliskojen keskikohdat ovat talvennapa tammikuun puolivälissä ja keskikesä heinäkuun puolivälissä. Vuosi jakautuu siis kaikkiaan neljään osaan.
Lokakuun 14. päivä eli »talvipäivä» aloittaa vuoden talvipuoliskon. Vanhoissa kalenterisauvoissa sitä kuvastaa lehdetön puu, ensimmäisen talvipäivän merkki. Talvipuoliskon päättää huhtikuun 14. eli »suvipäivä».
Talvipäivän tienoilla olevia 13., 14. ja 15. päivän lokakuisia öitä on kutsuttu »talviöiksi». Niiden vastaparina ovat huhtikuun puolivälin kolme »suviyötä». Talviöitä kuvataan suomalaisissa kalenterisauvoissa kolmella viirulla.
Talvipäivän aikoihin, maan alkaessa jäätyä, ihmisten työt keskittyivät asuinpihalle ja tupaan. Toisaalta tähyiltiin riistamaille ja metsähakkioille. Talvipäivänä Hämeessä myös ennustettiin sian sisälmyksistä tulevan talven säätä.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.