Tammikuu

Tammikuun nimi kuvastaa sen sijoittumista talven keskelle. Tammi tarkoittaa joissakin murteissa sydäntä, keskikohtaa tai ydintä, toisaalta napaa tai akselia. Tammikuu on siis talven sydänaluetta. Tammikuun ja helmikuun käsittävä sydäntalvi on mielletty yhdeksi ajanjaksoksi. Tammikuu on sydänkuista ensimmäinen eli »isotammi», helmikuu taas »pikkutammi».

Toisen näkemyksen mukaan tammikuun nimi tulee siitä, että se on vuoden kovinta aikaa ja tammi on tunnetusti puista kovin ja kestävintä. Tammikuu onkin ollut parasta aikaa rakennus- ja muiden tarvepuiden kaatamiselle. Sanottiin, että tammikuussa kaadettu puu on lujaa. Se ei lahoa helposti, ei homehdu, eikä siihen ei liioin tule toukkia eivätkä hirret halkeile.

Tammikuun vahvuus ja lujuus ei heijastunut ainoastaan puumateriaaliin. Kuuta ei pidetty hyvänä ajankohtana suurempien töiden aloittamiselle, mutta kaiken sydänkuilla hankitun tai saadun sanottiin olevan lujaa ja riittävää. Muun muassa verkon rihmat tuli kehrätä sydänkuilla, jotta verkosta tulisi mahdollisimman vahva.

Tammikuussa alkaa pitkähkö juhlaton ajanjakso, niin sanotut »selkäviikot» eli »härkäviikot». Sydäntalvella koko elollinen luonto on lepotilassa. Mikään ei kasva, sanottiin että kotieläimetkin syövät huonommin sydänkuilla. Luonnossa kuitenkin tapahtuu: karhuemo synnyttää poikasensa talvipesään ja made lähtee uimaan kohti kutupaikkoja.

Tammikuun on helmikuun ohella vuoden kylmin kuukausi. Leutoa tammikuuta saattoi seurata kylmä helmikuu. »Kun tammikuulla loskaa, niin helmikuulla kostaa». Jos taas tammikuussa oli tasaista säätä, niin helmikuun keleistä odotettiin epävakaita. Päivittäisistä säänvaihteluista ilmoittivat pihapiirin varikset. Jos varis raakkui sydänkuilla aamusella, tuli nuoskat, jos iltasella, tuli pakkaset.

Leuto tammikuu tiesi hyvää satoa, koska kasvukaudesta tulisi pitempi: maa ei routaannu syvältä ja vesistöissä on ohuemmat jäät, luonto herää kasvukauteen nopeammin. Toisaalta Pohjois-Suomessa on arveltu, että leuto tammikuu tietäisi hallaa heinäkuulle. Suojasää ja vesisade olivat monin paikoin toivottuja, sillä »jos tammikuussa vettä sataa, saa kylvää vaikka suon napaan».

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.