Rauhallisena perhejuhlana vietetyn joulun jälkeen Tapani (26.12.) on ollut sopivaa aikaa nuoren ja vähän vanhemmankin väen ilonpidolle. Aamulla noustiin varhain ja kuljettiin iloiten ja karkeloiden naapureissa. Jos talossa ei oltu ehditty tehdä uuniin valkeaa, vieraat uhkasivat kaataa uunin. Talo selvisi tilanteesta vain tarjoamalla ryypyn mieheen.
Miehet kävivät aamuvarhaisella myös saunomassa. Sen jälkeen he menivät talliin ja nauttivat jäniksestä tai oravasta valmistetun rokan oluen ja viinan kera, jotta hevoset menestyisivät. Keiton luiden piti säilyä ehjinä ja jäädä talliin, muutoin tulevalle vuodelle ei tulisi hyvää hevosonnea.
Tapanina nuoret varsat valjastettiin ensimmäisen kerran ja niitä koulutettiin. Kun vanhempi väki lähti vierailemaan sukulaisiin, nuoremmat lähtivät tapania ajamaan. Hevosella saatettiin ratsastaa jopa tupaan sisään. Hevosen päähän, selkään ja harjaan kaadettiin olutta. Ratsun annettiin myös juoda olutta ja syödä kauroja. Lopuksi ratsastaja ryyppäsi tuopista ja ratsasti ulos tuvasta.
Tytöillä oli tapana antaa mieluisille pojille »tapaninlankaa», jonka pojat kiinnittivät lakkiinsa. Kerätystä saaliista tiedettiin kuka pojista oli pidetyin tyttöjen parissa. Samalla lankojen laadusta voitiin päätellä kenestä tulisi kätevin emäntä.
Tapanina muodostettiin myös lasten ja aikuisten kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli »jouluäijä», jolla saattoi olla esimerkiksi turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Jos äijää kohdeltiin talossa huonosti, se riehui. Jos taas kohtelu oli hyvää ja avokätistä, pukki toivotti asukkaille onnea ja menestystä. Pukki lauloi:
»Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!»
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.