»Vappu varsat valjastaa kesän keikkuvan etehen». Vapun päivänä eli valpurina ollaan juhannukseen jatkuvan pikkukesän kynnyksellä. Valpurista juhannukseen on kahdeksan viikkoa, joiden aikana kaikki toukotyöt on perinteisesti tehtävä. Vappuna ei tosin saanut kylvää, koska touko ei silloin menestynyt, eikä kalastaa tai menetti kalaonnen.
Vappua ovat perinteisesti viettäneet omilla tavoillaan niin työväki, ylioppilaat kuin herrasväki. Maaseudulla vappu on ollut eteläisemmässä Suomessa Jyrin ohella toinen karjan uloslaskupäivä. Päivän teoilla varmistettiin karjaonni ja maidon saanti. Karjan menestystä edistettiin muun muassa kiertämällä laidun suojaavien esineiden kanssa sekä pyyhkimällä lehmät uudella elinvoimaisella vihdalla. Aamulla soitettiin pukinsarvea ja leppäsarvia ja kiinnitettiin kello lehmän kaulaan.
Hevosia uitettiin valpurina virrassa jotta ne olisivat kesällä vapaita paarmoista. Myös ihminen sai elinvoimaa ja terveyttä kylpemällä vappuna juoksevassa vedessä. Onnekkaimmat pääsivät kylpemään vappuna uudella keväisellä vastalla. »Vappu tulee vasta kainalossa» sanottiin Karjalan kannaksella, missä kevät on tähän aikaan vuodesta pidemmällä kuin pohjoisemmassa.
Satakunnassa oli tapa soittaa vappuna lehmänkelloja ja huhuilla karjaa »Vappu tuu, Vappu tuu, latoon tuu, tuu-tuun». Etelä-Pohjanmaalla naiset ripustivat tiukuja hameen helmoihinsa ja pukivat eriskummalliset vaatteet ylleen. Näin pukeutuneena juostiin ympäri kyliä tiukuja helistäen. Muilla kyläläisillä oli tapana väijyä juoksijoita ja kaataa vettä heidän päälleen. Kisailun sanottiin edistävän maidonsaantia.
Valpuriin liittyy muitakin leikkisiä maaseuturahvaan tapoja. Joillakin paikkakunnilla oli tapana huijata toisia käymään »vapunpäivävaleessa». Tämä saattoi tapahtua esimerkiksi pyytämällä hyväuskoista lähimmäistä hakemaan naapurista jotakin olematonta asiaa kuten »hännänvedikepuuta». Jos naapurissa ymmärrettiin kyseessä olevan huijaus, saatettiin kyselijä lähettää edelleen seuraavaan taloon.
Pohjanmaalla poltettiin vappunayönä tulia ja karkotettiin susia huutamalla. Susia karkotettiin myös esimerkiksi leikkaamalla maasta asutusta kohti kulkeneen suden jalanjälki ja kääntämällä se toisinpäin, jolloin sudet juoksevat asutuksesta poispäin. Karkotustapojen taustalla on ajatus, että pienikin palanen asiasta pitää sisällään koko sen sielullisen olemuksen, joten osan avulla voitiin hallita koko ilmiötä.
Vapun lämpimän sään ja etelätuulen uskottiin tuovan hyvän maitovuoden. Kylmä sää vuorostaan tiesi hallaa ja kylmää kesää, jolloin eivät lehmät lypsäisi eivätkä sienet kasvaisi. Uskottiin myös, että kesästä tulisi kylmä, jos hyttysiä oli nähty ennen vappua.
Sananparren mukaan »käki kukkuu vappuna, jos ei muualla niin hongan kolossa tai uutussaan». Uutut eli uut olivat järvien rantapuihin asetettuja vesilintujen pesimäpönttöjä. Joka talolla oli omat uuttunsa. Pöntöt siivottiin keväällä, jotta muuttomatkaltaan palaavat »uuttulinnut» kuten koskelot ja telkät saattoivat pesiä niihin. Kun linnut aloittivat munimisen, otettiin pöntöstä muutama muna ruuaksi, mutta ei kaikkia.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.