Hiisienpäivänä julkaistiin suomalaista tarinaperinnettä kuvittava Pientä ja isoa väkeä -lastenkirja. Tytti Muurinen kertoo seuraavassa teoksen synnystä ja yhteistyöstä Taivaanaulan kanssa. Artikkelin toinen osa julkaistaan Taivaannaulan sivuilla lähiaikoina.

 


 

On syksy 2012. Istumme Jurvassa kolmannen kerroksen luokkahuoneessa kuuntelemassa ensimmäistä briiffausta tulevaan Layers-lastenkirjaprojektiin. Projekti oli Seinäjoen ammattikorkeakoulun yhteistyöprojekti, jossa tarkoituksena oli luoda kokeilevia lastenkirjoja ja siinä oli mukana sekä graafisen muotoilun että kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijoita. Lukuvuoden 2012–2013 lastenkirjaprojektin teemoja olivat maailmankatsomukselliset ja lukemisvaikeuksista kärsiville lapsille suunnatut lastenkirjat.

Projekti toteutettiin ensimmäisen kerran edellisenä vuonna, mutta itse pääsin mukaan vasta nyt, sillä lähdin edellisenä vuonna Belgiaan vaihtoon. Olin projektista todella innoissani, sillä kuvittaminen oli ollut urahaaveeni nuoresta saakka. Elina Rannanjärvi oli ollut projektissa mukana myös edellisenä vuonna.

pienta_2

Aika pian ensimmäisen kokouksen jälkeen oli selvää, että elämänkatsomukselliset kirjat kiinnostivat aiheena enemmän, mutta mikä olisi mielenkiintoinen ja erilainen näkökulma? Aiheita riitti kummassakin teemassa kosketuskirjoista selkokirjoihin ja kristinuskoon sekä muihin valtauskontoihin. Sitten muistin, että olin joskus taannoin kuullut autoradiosta mielenkiintoisen haastattelun suomalaisesta muinaisuskosta. Ehdotin sitä Elinalle ja aihe kolahti molemmille heti. Seuraavassa ryhmätapaamisessa aihe hyväksyttiin ja projekti lähti etenemään.

Lähdimme lähialueen kirjastoihin ja nettiin kartoittamaan jo olemassa olevaa lastenkirjatarjontaa. Ottaessamme selvää suomalaisesta muinaisuskosta löysimme muun muassa Taivaannaula ry:n nettisivut ja Esivanhempien puu -kirjoituskokoelman. Tarkoituksemme oli ensin kartoittaa millaisia tarinoita ja uskomuksia olisi saatavilla ja päättää kirjan lopullinen teema ja tyyli sen jälkeen. Syvennyimme siis kirjoituskokoelmaan enemmän. Nauroimme hauskoille sanavalinnoille, kauhistelimme painajaista ja opimme uutta suomalaisten elämänkatsomuksesta ennen kristinuskon yleistymistä. Päätös aihevalinnastamme vain vahvistui.

Kirjoituskokoelman lukemisen jälkeen oli selvää, että tässä olisi meille sopivaa aineistoa enemmän kuin tarpeeksi: lapsille sopivia hauskoja, mielenkiintoisia ja lyhyitä tarinoita, mutta myös niitä pelottavampia. Sillä vaikka kyse olikin lastenkirjasta, vainajat ja kuolema olivat tarinoissa niin vahvasti mukana, ettei aiheen poisjättäminen tuntunut oikealta. Otimme siis yhteyttä kirjoituskokoelman kirjoittajaan Anssi Alhoseen ja pyysimme lupaa tekstien käyttöön. Iloksemme Anssi oli todella yhteistyöhaluinen, antoi luvan tekstien käyttöön ja lupasi jopa muokata tarinoiden kieltä lapsille ymmärrettävämpään muotoon.

Kirjaan sopivia uskomuksia, loruja ja tarinoita oli paljon ja niiden karsiminen vaikeaa. Loppujen lopuksi päätimme jakaa kirjan aiheen mukaan neljään kappaleeseen ja sitä kautta myös kirjan lopullinen teema selventyi: Ihmiset, haltijat, eläimet ja vainajat. Kaikki Kalevalaan viittaavat tarinat jätimme tarkoituksella kirjasta pois. Taivaannaula ry:n kirjoituskokoelman lisäksi löysimme kirjakustantamo Salakirjojen arkistoista muutaman tarinan, jotka liitimme kirjaan mukaan.

pienta_1

Samalla kun kirjan tarinoita valittiin, oli päätettävä myös kuvitukseen ja ulkoasuun liittyvät asiat. Työnjakomme meni niin, että Elina oli vastuussa kirjan taitosta, typografiasta ja esimerkiksi konkreettisesti kirjan mitoista. Minä olin vastuussa kuvittamisesta. Tein kokeiluja pastelliliiduilla, akvarelleilla ja lyijykynillä. Ideana oli tehdä näyttävä kuvitus, jossa kuvat ovat suuressa roolissa. Osin siksi päädyin tekemään värillisen kuvituksen. Akvarelli sopi aiheen kuvittamiseen mielestäni hyvin, vaikka tekniikkana onkin hieman hidastöinen. Lisäksi minulla ei ollut kokemusta akvarellimaalauksesta suuremmassa mittakaavassa, joten halusin testata kykyjäni sen kanssa.

Syyslukukausi vierähti projektin parissa hujauksessa ja joululoma siinsi jo silmissä. Lastenkirjaprojektin ensimmäinen vaihe oli lopuillaan. Olimme tänä aikana käyneet Seinäjoella lastenkirjallisuuteen liittyvillä luennoilla ja saaneet kirjan pohjatyön valmiiksi. Kuvituksestakin oli olemassa alustavat lyijkynäluonnokset ja kirjan nimi oli päätetty. Joululoman jälkeen projekti jatkuisi kohti Seinäjoen pääkirjastossa keväällä pidettävää lastenkirjanäyttelyä, johon mennessä prototyyppikirja olisi saatava valmiiksi. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt, että saisin Pientä ja isoa väkeä -kirjasta myös opinnäytetyöni aiheen.

Tytti Muurinen

Samankaltaisia artikkeleita