Hiisienpäivänä Salakirjat-kustantamo julkaisi suomalaista tarinaperinnettä kuvittavan Pientä ja isoa väkeä -lastenkirjan. Viime viikolla Taivaannaulan sivuilla kuultiin Tytti Muurisen mietteitä teoksen synnystä ja yhteistyöstä Taivaannaulan kanssa. Nyt teoksen toinen tekijä Elina Rannanjärvi valottaa muun muassa kirjan visuaalisen ilmeen syntyä.


Ennen kuin 2013 kevätlukukausi pääsi kunnolla vauhtiin, olimme testanneet kirjan monet yksityiskohdat ja isot kokonaisuudet useaan kertaan. Minä leikkelin paperista kasan formaattikokeiluja ja sovittelimme niitä omiin hyppysiimme ennen kuin sekä minun että Tytin mielestä sopivat mitat kirjalle löytyivät. Formaattia suunniteltaessa täytyi ottaa huomioon muun muassa se, että kirja on sopivan iso helpottamaan esimerkiksi satutuntien pitämistä kirjastoissa. Emme myöskään halunneet tehdä kirjasta liiankaan isoa, että se ei näyttäisi kömpelöltä.

Kun tarinat ja niiden teemat oli valittu, pääsimme kunnolla vauhtiin kuvituksen, ulkoasun ja muun visuaalisen ilmeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tytti alkoi maalaamaan kuvituksia ja minä aloitin typografian suunnittelun leipätekstikokeiluilla sekä kannen luonnostelulla. Halusin löytää kirjaintyypit joista tulisi vähän rosoinen ja vanha, ehkä vähän kivikautinenkin tunnelma ja fiilis. Mutta typografian oli ehdottomasti oltava myös nykyaikainen ja ajaton.

Kävimme projektin aikana kolmella ala-asteella testaamassa luonnosvaiheessa olevaa kirjaamme. Pääasiassa testaus tapahtui toista luokkaa käyvien lasten kanssa. Testauksella Tytin tavoitteena oli selvittää, miten yliluonnollisuus saadaan lastenkirjakuvituksessa esiin ja millaiset valmiudet lapsilla on tulkita pelkkää kuvaa ilman tekstiä. Minä puolestani testasin opettajien kanssa leipätekstin luettavuutta antamalla heidän luettavakseen malliaukeamia joissa olin käyttänyt erilaisia kirjaintyyppejä sekä fonttikokoja. Tutkimus oli pakollinen osa opintojamme ja lastenkirjaprojektia.

Tutkimustilanteet olivat hauskoja ja mielenkiintoisia, erityisesti Tytin testatessa kuvituksia. Välillä lasten reaktiot yllättivät. Olimme itse etukäteen ajatelleet, että esimerkiksi kuva painajaisesta voisi jopa pelottaa lapsia. Yllätykseksemme se osoittautuikin useimman lapsen mielikuvaksi, kun Tytti lopussa tiedusteli mikä kuvituksista oli ollut paras. Lapset olivat tarkkasilmäisiä ja kiinnittivät huomiota pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Edellä lasten hauskoja huomioita ja kommentteja Tytin yhdestä testikuvasta: vedenhaltijasta.

Ensimmäisenä kuvasta mainittiin juuri hahmo, kultakala ja sammakko. Testiryhmä 1 kuvaili hahmoa merenneidoksi (vaikka useat mainitsivat pyrstön puuttumisen), tytöksi ja maahiseksi. Kun kysyttiin, miksi hahmoa sanottiin esimerkiksi maahiseksi, vastaukseksi saatiin hiusten sinisyys ja suippokorvat. Myös hengittäminen vedessä mainittiin. Testiryhmä 2 ehdotti hahmoa joksikin vedeneläväksi ja ihmeelliseksi merikeijuksi. Syiksi kerrottiin veden alla oleminen sekä taustalla hohtava ihmeellinen kala. Suurimmaksi osaksi hahmon sanottiin istuvan vedessä, mutta sen uskottiin myös olevan piilossa jotain tai peloissaan. Erään oppilaan mielestä hahmo murjotti.

Vedenhaltijakuvitus oli ainut kuva, joka pysyi lähes muuttumattomana testauksen jälkeen.

Vedenhaltijakuvitus oli ainut kuva, joka pysyi lähes muuttumattomana testauksen jälkeen.

Testauksen tulosten pohjalta Tytti paranteli ja teki lopulliset kuvitukset. Minun testaukseni meni nopeammin opettajien kanssa testatessani leipätekstin luettavuutta. Opettajat olivat melko yksimielisiä siitä mikä testiaukeama oli ollut luettavin ja toimii parhaiten silloin, kun satua luetaan lapsille ääneen. Voit lukea Tytin opinnäytetyöstä tarkemmin muun muassa testaustilanteista.

Testauksen pohjalta sopivat kirjaintyypit löytyivätkin melko nopeasti ja pääsimme kokoamaan lopullista kirjatiedostoa sitä mukaan, kun Tytti sai kuvituksia valmiiksi. Tytti valokuvasi valmiit kuvitukset ja muokkasi kuvat. Tässä vaiheessa kävimme myös penkomassa koulun paperivarastoja ja valitsimme protokirjassa käytettävän paperin. Saatuamme kirjatiedoston lopullisesti valmiiksi, alkoi sivujen ja kannen tulostaminen. Kasasimme kirjan alusta loppuun asti koulussa, jossa meillä oli kaikki tähän tarkoitukseen olevat laitteet käytettävissämme. Leikkasimme, tulostimme, laminoimme, nuuttasimme ja liimasimme. Konkreettinen kirja ja proto oli valmis.

Vuoden 2013 Layers -lastenkirjanäyttely pidettiin toukokuussa Seinäjoen kaupunginkirjastossa, jossa kirjamme oli esillä muiden kurssilaisten kirjojen kanssa. Kaikkiaan kirjoja esiteltiin näyttelyssä 12 kappaletta. Projektiin kuului myös näyttelyn rakentaminen.

Aloimme Tytin kanssa etsimään kirjalle kustantajaa vasta valmistuttuamme. Etsimme kustantamoja, teimme työnjaon ja molemmille listan kustantajista joita lähestymme. Meni yli kaksi vuotta ennen kuin pienkustantamo Salakirjat otti meihin yhteyttä ja esitti kiinnostuksensa kirjaamme kohtaan. Olimme molemmat innosta soikeita emmekä voineet uskoa, että joku olisi tosiaan kiinnostunut kustantamaan kirjamme.

Kun kirjan kustantaminen varmistui lokakuussa 2015, päätimme, että parantelemme kirjaa hiukan. Tytti halusi tehdä kolme kuvitusta uudelleen ja minä kävin vielä kirjan taiton läpi ja käytännössä taitoin sen täysin uudelleen ja tein samalla pieniä viilauksia ja parannuksia. Pääpiirteittäin taitto kuitenkin pysyi samanlaisena.

Nyt kirja on julkaistu jäämme innolla odottamaan minkälaisen suosion se saa osakseen. On ollut jo mukava lukea sosiaalisessa mediassa Salakirjojen julkaisuihin tulleita positiivisia kommentteja. Jälkeenpäin ajateltuna on hauska sattuma, että saimme ihan projektin alussa Salakirjoilta muutaman tekstin kirjaan ja Salakirjat on loppujenlopuksi se kustantamo, joka kirjasta kiinnostui ja kustansi sen. Toivottavasti saamme kirjan mahdollisimman monen kirjahyllyyn.

Isoin terveisin,
Elina Rannanjärvi

Samankaltaisia artikkeleita