Lisätietoja: Taivaannaula

Taivaannaula ry on vuonna 2007 perustettu kotoperäistä luonnonuskoista perinnettä eli suomenuskoa ja sitä kautta suomalaista kulttuuriperinnettä jatkava, edistävä ja siitä tietoa jakava järjestö.

Kesäleiri perinnetöiden, laulun ja tanssin merkeissä

Sivussa

Musikantti ja torvi.

Viime kesänä Taivaannaulan väkeä vieraili ensi kertaa Maavallan Kodan kesäleirillä Virossa. Tänä vuonna suomalais-virolainen leiri järjestetään ensi kertaa Suomessa! Leiripaikka on Ritvalan kylä ja ajankohta 16.-20. heinäkuuta. Leirillä tutustutaan perinteisiin taitoihin ja tietoihin sekä nautitaan kesästä mukavassa seurassa.

Kesäleiri on suunnattu ensisijaisesti Taivaannaulan ja Maavalla Kodan jäsenille ja heidän perheilleen. Jos vapaita paikkoja jää, niin mukaan voidaan kuitenkin ottaa myös ei-jäseniä. Leirille voi ilmoittautua koko ajaksi tai vaan yhdeksi päiväksi. Leirin osallistumismaksu tulee olemaan noin 60 euroa, mikä sisältää ohjelman ja ruuat (majoittuminen omissa teltoissa). Yhden päivän osallistumaksu on päivästä riippuen 15-20 euroa.

Leiriytyminen tapahtuu pihalla teltoissa. Paikalla on ulkohuussit ja navetan seinästä saa kylmää vettä ja ulkosaunalta lämmintä. Päätalon kellarissa on suihkumahdollisuus. Huonojalkaisille ja lapsien kanssa tuleville sisämajoitus on mahdollista.

Alustava ohjelma

Kesäleirin aloittava keskiviikko on saapumispäivä, jolloin majoitutaan ja tutustutaan paikkoihin. Torstaiaamuna herätään sitten työntekoon. Ohjelmassa on ainakin ulkosaunan maalaamista emännän keittämällä punamultamaalilla, perinteisen riukuaidan rakentamista sekä muita kesätöitä. Illemmalla voidaan istua nuotiolla, soitella ja laulaa.

Perjantaille on yhdistetty työtä ja hupia. Alkupäivästä viimeistellään saunan maalaus ja riukuaita. Iltapäivällä kuullaan luentoja Suomen hiisistä ja Taivaannaulan Hiisi-hankkesta sekä virolaisten perinteistä. Illemmalla vieraillaan Ritvalan Helkavuoren huvilalla ja saunotaan. Perjantaille on myös suunniteltu lavatansseja seurantalolla.

Lauantai on retki- ja juhlapäivä. Tutustumme muinaishistoriallisesti merkittävään Rapolanharjuun ja sen lähialueeseen. Iltapäivällä on tiedossa kiinnostava luento, mahdollisesti alkuperäiskansojen musiikista. Lauantaiehtoota vietämme nuotion, laulun ja tanssin merkeissä.

Sunnuntai on kotiinlähtöpäivä. Leiri puretaan ja suunnataan rääppiäiseväiden kanssa Laurinmäen hiiteen Janakkalassa. Laurinmäen ruokailun ja kahvittelun jälkeen leiri päättyy.

Ilmoittautuminen kesäleirille alkaa vapun jälkeen. Kannattaa siis olla tarkkana, paikkoja on tarjolla vain rajoitettu määrä. Tervetuloa Ritvalaan!

Lisää aiheesta:

10 päivää aikaa ilmoittautua helaan

Yrttejä

Taivaannaulan tämänvuotisen helajuhlan ilmoittautuminen sulkeutuu 25. huhtikuuta. Jäsenillä ja muilla Taivaannaulan toiminnasta kiinnostuneilla on siis vielä 10 päivää aikaa ilmoittautua juhlaan. Hela järjestetään Toivakassa 16.-18. toukokuuta. Kuvauksen viime vuoden helasta voi lukea täältä.

Lisää aiheesta:

Elokuva Suomen viimeisestä runolaulajasta teattereihin tällä viikolla

Laulu-elokuva

Selma Vilhusen ohjaama runolaulaja Jussi Huovisesta kertova Laulu-dokumenttielokuva tulee teattereihin tämän viikon perjantaina 11. huhtikuuta.

Yhdeksänkymmentävuotias Jussi Huovinen on Suomussalmella itärajan pinnassa sijaitsevan vienankarjalaisen Hietajärven kylän ainoa asukas. Hän on myös viimeinen elossa oleva suomalainen, joka on oppinut runolauluja suullisesti äidiltään ja isältään. Kansanrunot ovat kulkeneet Huovisen suvussa vuosisatoja, ja isoisoisoäiti Toarie Huovista on arveltu Arhippa Perttusen sisareksi.

Elokuva kertoo Huovisesta sekä kuvataiteilija Hanneriina Moisseisesta, joka haluaa oppia Huoviselta lauluja ja niiden viisauksia. Laulu kuvaa Huovisen ja Moisseisen elämää kolmen vuoden ajan. Elokuvan ohjannut Selma Vilhunen on on aiemmin ollut esillä Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvallaan, joka valittiin tammikuussa 2014 Oscar-ehdokkaaksi ensimmäisenä suomalaisena lyhytelokuvana.

Suomen Kuvalehden juttu Jussi Huovisesta.
Ylen uutinen.

Lisää aiheesta:

Hiisien päivää vietetään jo toista kertaa

Hiisien päivä

Taivaannaula ry:n ensimmäistä kertaa viime keväänä juhlistamaa Hiisien päivää vietetään jälleen perjantaina 28.3.2014. Hiisien päivä kunnioittaa suomalaisten etnisen luonnonuskon pyhiä paikkoja, joita yhdistyksen käynnistämä Hiisi-hanke pyrkii suojelemaan ja tekemään tunnetuiksi.

Kaikissa kulttuureissa on pyhiä paikkoja. Suomalaisten etnisessä luonnonuskossa pyhinä on pidetty luonnontilaisia lehtoja, kiviä, puita, mäkiä ja vesistöjä, joissa koettiin olevan erityistä väkeä. Näitä paikkoja on kutsuttu hiisiksi ja niissä on rukoiltu, uhrattu ja parannettu sairaita. Hiisiä on sijainnut niin yhteisöjen pihapiirissä kuin syvällä metsässäkin.

Hiisi oli erotettu ihmisten maailmasta, sillä se oli pyhää aluetta. Pyhiä kiviä, puita ja lähteitä on pidetty väylinä tuonpuoleiseen ja niille on viety antimina esimerkiksi vuoden ensimmäiset viljanjyvät. Kaikessa ihmisen toiminnassa kuvastui pyrkimys tasapainoiseen, maanläheiseen elämään sekä kunnioitus niin luontoa kuin suvun vainajia kohtaan.

Pyhiä paikkoja on yhä jäljellä

Kristinusko ja luonnonuskoiset perinteet ovat eläneet Suomessa pitkään rinnakkain ja myös toisiinsa sekoittuen. Kirkko ei kuitenkaan suhtautunut suopeasti vanhoilla pyhillä paikoilla harjoitettuihin menoihin. Toisin kuin voisi ajatella, suurimmat tuhot ajoittuvat vasta 1700-luvulle, jolloin puhdasoppisuuden korostaminen johti pyhien lehtojen hävittämiseen. Moni kivi, puu ja lähde kuitenkin säästyi ja ihmiset jatkoivat esivanhempiensa tapoja salassa ankarien rangaistustenkin uhalla. Tietoja pyhillä paikoilla uhraamisesta on vielä 1940-luvun puolelta.

Vanhat tavat olivat Pohjois-Karjalan Liperissä vielä hyvinkin voimissaan loppuvuodesta 1746, kun seudulla tehtiin piispantarkastus. Sen tulokset eivät miellyttäneet piispaa, joka antoi saman vuoden joulukuussa käskyn hävittää tunnetut uhripaikat sekä talojen luona ja pelloilla kasvaneet pitämyspuut. Määräyksen täyteenpanosta ei ole tietoa, mutta vain vuotta myöhemmin – 28. maaliskuuta – maaherralle lähetettiin kirje, jossa kruunua vaadittiin ryhtymään toimenpiteisiin palvontapaikkojen tuhoamiseksi. Perjantaina tulee kuluneeksi 266 vuotta tämän arkistoissa säilyneen kirjeen kirjoittamisesta.

Monivuotinen hanke kartoittaa Suomen hiisiä

Nyky-Suomessa säilyneitä hiisiä ei enää tuhota uskonnon varjolla. Useimmat niistä kuuluvat muinaismuistolain piiriin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi uhrikivillä on vaarana tulla siirretyiksi esimerkiksi rakennushankkeiden tieltä. Harvalla on enää tietoa perinteisistä pyhistä paikoistamme, minkä takia niiden suojelu on entistäkin tärkeämpää. Ilahduttavasti kiinnostus omia juuriamme kohtaan on viime vuosina ollut kasvussa.

Taivaannaula ry on vuonna 2007 perustettu kotoperäistä luonnonuskoista perinnettä ja sitä kautta suomalaista kulttuuriperinnettä jatkava ja edistävä yhdistys, joka viime vuonna aloitti Hiisien päivän vieton vuosittain 28. maaliskuuta. Meillä on nyt mahdollisuus siirtyä 266 vuoden takaisesta hävittämisen ja unohtamisen sanomasta esivanhempiemme perinnön kunnioittamiseen. Hiisien päivä on omistettu suomalaisen etnisen luonnonuskon pyhien paikkojen tunnetuksi tekemiselle ja suojelulle.

Taivaannaula ry:n Hiisi-hankkeen myötä on vapaaehtoisvoimin luetteloitu ja dokumentoitu jo kymmeniä Suomen kansan pyhiä paikkoja. Tietoa ja valokuvia kootaan verkkotietokantaan, jonka avulla ihmisillä on mahdollisuus tutustua paremmin oman lähialueensa hiisiin ja niihin liittyvään perimätietoon.

Katse tulevaisuuteen

Hanke pyrkii myös kartoittamaan yhteistyömahdollisuuksia muun muassa perimätiedon keräämisessä sekä Kansanrunousarkistoon tallennetun perinteen tutkimisessa. Uusi kerätty perimätietokin on arvokasta, sillä moni erityinen luonnonpaikka tunnetaan yhä kansan keskuudessa.

Tänä vuonna toista kertaa vietettävän Hiisien päivän toivotaan lisäävän suomalaisten kiinnostusta vanhoja pyhiä paikkoja kohtaan. Tulevaisuudessa Hiisien päivänä tullaan mahdollisuuksien mukaan järjestämään retkiä pyhille luonnonpaikoille sekä tekemään yhteistyötä koulujen kanssa, jotta omien juurtemme tuntemus saisi sille kuuluvan arvon.

Hyvää suomalaisten hiisien päivää!

Lisää aiheesta:

Maavallan Kodalle valittiin uusi johto

Sipan pyhä lehmus Virossa.

Sipan pyhä lehmus Virossa.

Viime lauantaina Tallinnassa kokoontunut Viron omauskoisten Maavallan Kodan edustusto valitsi järjestön uudeksi vanhimmaksi Madis Iganõmmen. Kodan uusi johto jatkaa töitä luonnontilaisten pyhien paikkojen suojelun nimissä.

”Laissa pitäisi olla luonnontilaisen pyhän paikan käsite”, Iganõmm totesi. Tapahtumassa ehdotettiinkin, että parhaillaan valmisteltavana olevaan muinaismuistolakiin lisätään oma kategoria luonnontilaisille pyhille paikoille.

Iganõmm huomautti, että ennen toista maailmansotaa voimassa olleessa laissa myös hiidet olivat suojelun alla, mutta uudelleenitsenäistymisen jälkeen luonnontilaisten pyhien paikkojen suojelemisen tarvetta ei kirjattu lakiin.

Iganõmmen mukaan valtion budjetista tulisi jälleen varata rahaa luonnontilaisten pyhien paikkojen kehityssuunnitelmalle. Suunnitelman tavoitteena on jatkaa Viron hiisipaikkojen, pyhien lähteiden, uhrikivien sekä muiden luonnontilaisten pyhien paikkojen kartoittamista ja nykytilan selvittämistä.

”Pyhien paikkojen kehityssuunnitelma täytyy käynnistää nopeasti uudestaan, jotta työtä voidaan jatkaa ensi vuonna”, Iganõmm sanoi.

Maavallan Kodan väistyvä vanhin, Ahto Kaasik, huomautti, että tällä hetkellä tutkijoilla on arkistotietoja yhteensä 2800:sta historiallisen Viron luonnontilaisesta pyhästä paikasta.

Kaasikin mukaan tähän asti tehtyjen Muhun, Juurun, Põlvan, Võnnun, Harglan, Räpinan ja Kuusalun kihlakuntien kenttätöiden kokemuksen pohjalla voidaan olettaa, että vanhoja luonnontilaisia pyhiä paikkoja on mahdollista inventoida yhteensä melkein 4000.

”Puolet näistä on katoamisvaarassa”, sanoi Kaasik, viitaten vanhemman sukupolven perinteentuntijoiden häviämiseen ja ihmisten maaltamuuttoon.

Tähän asti Maavallan Kodan vanhin on ollut Ahto Kaasik, joka on johtanut järjestöä yhdeksän vuotta eli kolme kautta. Maavallan Kodan kirjurina jatkaa lauantaisen edustuston päätöksellä Andres Heinapuu. Johdon kolmas jäsen ja vartija seuraavan kolmen vuoden ajan on Toom Männik. Vartijan tehtävästä luopui lauantaina Kaja Toikka.

”Pyrimme säilyttämään ja siirtämään eteenpäin esivanhempiemme perintöä, minkä mukaan he ovat eläneet ja mitä he ovat pitäneet oikeana”, sanoi Iganõmm.

Taarauskoisten ja maauskoisten Maavallan Kota on kattojärjestö, johon kuuluu kolme maauskoisten sekä kaksi taara- ja maauskoisten yhdistystä eli kotaa.

Alkuperäinen uutinen Maavallan sivuilla.

Lisää aiheesta:

Helan ilmoittautuminen avautumassa lähiaikoina

Helavalkea roihusi Taivaannaulan juhlassa.

Taivaannaulan helajuhlaa vietetään tänä vuonna 16-18.5. Toivakassa Jyväskylän lähellä. Juhlaan ilmoittautuminen avautuu lähiaikoina Taivaannaulan sivuilla.

Luvassa on tuttuun tapaan kevään ja uuden kasvukauden juhlistamista vanhan kansan tavoin. Kannattaa siis merkitä jo päivä kalenteriin!

Lisää aiheesta:

Pitkiä pellavia!

laskiainen
Kuva: Jun Seita @ Flickr / Creative Commons BY-NC 2.0

Laskiaistiistaina laskettiin mäkeä, huudettiin taloon pitkiä pellavia ja syötiin itsensä rasvalla terveeksi ja voimakkaaksi. Laskiaista on pidetty merkityksellisenä aikana, jonka tavoilla on vaikutus tulevan kesän tai koko vuoden onneen. Joulunaika oli miesten, viljan ja hevosten juhla, mutta laskiainen oli naisten pyhä.

Laskiainen oli naisten työkauden loppu ja uuden alku: kehruu lopetettiin ja kudonta voitiin aloittaa päivien valaistumisen seurauksena. Suurin osa laskiaisen moninaisista tavoista ja uskomuksista liittyykin naisten vanhan ajan töihin ja elämänpiiriin, kuten pellavaan, hamppuun, villaan, karjanhoitoon sekä pihapiirin hyötykasveihin, kuten nauriiseen, herneeseen ja papuun. Laskiaisen tavoilla varmistettiin menestys kaikilla näillä osa-alueilla.

Laskiaisena suuremmat naisten työt olivat kiellettyjä. Kotiaskareet lopetettiin varhain, eikä päivällä saanut kehrätä eikä neuloa, muuten ukkonen iskisi kesällä lähistölle. Rukit vietiin pirtin nurkkaan ja peitettiin. Naiset pitivät hiuksensa auki, pukivat päälleen puhtaan valkean paidan ja päähänsä valkean liinan. Päähän saatettiin tehdä myös laskiaispalmikko, eli päälaelta vähän matkaa palmikoitu letti. Naiset saattoivat kammata hiuksiaan jopa yhdeksän kertaa päivän aikana, jotta pellavista kasvoi pitkiä ja kauniita. Lasten päähän tehtiin pitkistä pellavakuiduista laskiaispalmikot.

Pellavalla olikin merkittävä asema laskiaisen vietossa. Laskiaistiistaina nuoret ja vähän vanhemmatkin laskivat mäkeä ja huusivat kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä. Mitä pidemmälle kelkka lipui, sitä pidempiä tuli pellavista. Mäkeä laskiessa huudettiin muun muassa: »Meidän taloon pitkiä pellavia, teidän taloon tappuroita! Hei pitkiä pellavia, hei!» tai »Liu lau laskiaista, kasva pitkää pellavaista, virolaista liinaa!» Jos mäenlaskussa kaatui, niin se merkitsi sitä, että pellava menisi kesällä lakoon.

Laskiaisena piti nousta varhain ja tehdä päivän askareet nopeasti. Koti puhdistettiin luteista ja muista tuholaisista. Lattia saatettiin myös lakaista yhdeksän kertaa, jotta pellavapelto olisi kesällä vapaa rikkaruohoista. Tämän jälkeen rikat kerättiin talteen ja vietiin kolmen tien risteykseen. Sauna lämmitettiin mahdollisimman varhain, koska myös ihmisten piti puhdistautua juhlan viettoon. Ajateltiin, että kun laskiaisena kylvettiin varhain, niin koko vuoden aikana töissä ei tulisi kiirettä. Naapurit jopa kilpailivat siitä, kenen väki ennätti ensin saunaan.

Saman talon naiset ja miehet menivät saunaan kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, tuli sinä vuonna sonninvasikoita, jos naiset, niin saatiin lehmäisiä. Saunassa ei puheltu, jotta kesä olisi saatu olla rauhassa hyönteisiltä. Toisten puhumattomuutta saatettiin koetella erilaisilla kiusoilla, kuten kaatamalla kylmää vettä niskaan. Erityisesti nuoret pojat kunnostautuivat näissä kujeissa.

Laskiaisena ruuassa tuli olla ennen kaikkea rasvaa. »Juoman jouluna pitää, syömän liian laskiaisna», sanottiin. Päivää nimitettiin myös rasva- eli lihatiistaiksi. Länsi- ja Etelä-Suomessa keitettiin siansorkista, herneistä tai pavuista rokkaa ja maisteltiin verimakkaroita sekä juustoja. Keski-Pohjanmaalla ja Savossa syötiin sianlihaa sisältävää rasvarieskaa. Lounais-Suomessa leivottiin vehnäpullia. Lisäksi syötiin maitovelliä, tuoretta leipää, mämmiä ja muita ruokia.

Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin kotieläimet lypsivät ja lihoivat. Sormia ei nuoltu eikä liioin syönnin jälkeen pyyhitty, vaan hyvä laskiaisrasva sai kulua niistä käyttöesineisiin, jopa pellavalankaan. Tämäkin edisti tulevaa pellavan kasvua. Laskiaistiistain runsauden uskottiin jatkuvan koko vuoden. Kun laskiaisena söi yhdeksän kertaa, ei tarvinnut koko vuotena syödä paljon, mutta kuitenkin lihosi ja tuli terveeksi ja voimakkaaksi. Laskiaisen tavoilla voitiin tavoitella myös kaunista vaaleaa hipiää tulevalle kesäksi. Jos esimerkiksi joi juuri lypsettyä maitoa navetassa harjahirren alla, niin kasvot eivät ruskettuneet kesällä.

Emäntä kätki päivän ajaksi teräkalut, kirveet ja puukot, joiden käyttäminen laskiaisena saattaisi aiheuttaa ihmisille tai eläimille epäonnea loppuvuoden aikana. Laskiaisen säästä sanottiin, että mitä ilma laskiaisena, sitä päivä pääsiäisenä. Jos laskiaisena paistoi aurinko, se tiesi hyvää vuotta. Toisaalta lumisade tiesi hyvää marjasadon sekä pellavan ja ohran kannalta. Tuisku toi myös kalamiehille paljon silakoita.

Saunan hiljaisuutta saatettiin jatkaa iltasella. Sanottiin, että jos laskiaisena talon väki syö hiljaisuudessa, tulee viljavuodesta hyvä. Keski-Suomessa pöydälle saatettiin ennen juhlavaa ruokailua ripotella jauhoja ja suolaa, joihin piirrettiin suojaavia merkkejä. Laskiaisehtoota vietettiin hämärässä, sillä tulta ei saanut tehdä enää illalla tupaan. Ihmiset myös menivät ehtoolla varhain nukkumaan, jotta olisivat koko vuoden ajan jaksaneet nousta virkeinä.

Lisää aiheesta:

Loitsun mahti johdattaa loitsuperinteen pariin

Loitsun mahti

SKS:n julkaisema Loitsun mahti (2014) on Henni Ilomäen uutuusteos kalevalamittaisesta loitsuperinteestä. Loitsuilla on vuosisatojen ajan parannettu, varmistettu onnea ja haettu voimaa esimerkiksi synnytyksen hetkellä.

Loitsun ääneen lausumisella – mumisten, vimmaisesti huutaen tai supattaen – pyritään muuttamaan asiaintila toiseksi. Sillä halutaan torjua jokin pulma tai aiheuttaa pahaa toiselle. Loitsujen tehon on uskottu piilevän sanoihin latautuneessa voimassa eli väessä. Loitsut eivät ole mystiikkaa, ne nojaavat kansanuskon kannalta loogiseen maailmankuvaan.

Loitsujen kielestä on kirjoittanut muun muassa Anna-Leena Siikala, jonka mukaan loitsun voima tulee sen toistamista myyttisistä mielikuvista. Kansanrunouden myyttinen maailmankuva on Sisä-Suomessa elänyt pitkään tietäjien loitsuissa perinteisen runonlaulannan kadottua alueelta.

Ilomäen kirjassa esitellään loitsujen muotoa ja kieltä, loitsujen käyttäjiä ja kuulijoita sekä loitsujen heijastamia maailmankuvallisia käsityksiä. Itämerensuomalaisesta loitsuperinteestä kiinnostuneille voi suositella myös Mare Kõivan vuonna 2011 julkaistua kirjaa Eesti Loitsud.

Lisää aiheesta:

Vieraana omauskoisten marien uudenvuodenjuhlassa

Tuore venäläinen ohjelma suomensukuisten marien uudenvuodenvietosta. Paikalla muun muassa marilainen “nuuttipukki”, käsitöitä ja perinteisiä tapoja. Lisää tapahtuman taustoista viroksi Fenno-Ugrian sivuilla.

Lisää aiheesta:

Talvisia kuulumisia

Viime viikonloppu oli Taivaannaulalle oikea tehoviikonloppu, sillä silloin kokoontui sekä yhdistyksen hallitus sekä Hiisi-hanke. Hallitus tapasi Valkeakosken Ritvalassa ja keskusteli yhteensä viiden ja puolen tunnin ajan erilaisista yhdistystä koskevista asioista, joita oli noussut talven aikana esiin tai joita oli sivuttu syyskäräjillä. Keskustelu oli antoisaa, sujuvaa, hedelmällistä ja montaa eri asiaa ehdittiin käsitellä. Myös käynnissä olevaa jäsenkyselyä ehdittiin hieman vilkaista, sillä jo lähes puolet jäsenistä oli vastannut ensimmäisen viikon aikana.

Hiisi-hanke puolestaan on ollut toiminnassa pian vuoden verran ja tapaamisessa suunniteltiin hanketta eteenpäin. Vuoden aikana on saatu kartoitettua jo muutamia hiisiä, puita, lähteitä ja kiviä eri puolilta eteläistä Suomea, yhteensä listattuja kohteita on parisenkymmentä. Tampereella pidetyssä tapaamisessa keskusteltiin hankkeen käytännön toimista lähitulevaisuudessa, yhteisistä kartoitusretkistä sekä tulevista tapaamisista. Hanke on mm. saanut Maavalla Kodan käyttämän perimätiedon kyselykaavakkeen, jonka avulla paikkoihin liittyvästä perimätiedosta on helppo kysellä. Hanke selvittää mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä perimätiedon keräämisessä yliopistojen kanssa.

Hiisien päivää vietetään jälleen 28. maaliskuuta. Hankkeeseen on mahdollista liittyä ottamalla yhteyttä osoitteeseen hiisi@taivaannaula.org. Samaan osoitteeseen voi kertoa oman paikkakuntansa hiisistä, välittää kuvia tai antaa vinkkejä hankkeelle.

Taivaannaula

Lisää aiheesta: