Jumalten ja vainajien linnut

Kultaisen pikkukäpylinnun pyhään hahmoon minä, haltijatar, olen itseni muuttanut, kultaisen pikkukäpylinnun pyhäiseen hahmoon minä, haltijatar, olen itseni muuttanut. Sitten, pienillä siivilläni kolme lyöntiä minä, haltijatar, teen, pienillä siivilläni neljä lyöntiä minä, haltijatar, teen. Toiselta puulta toiselle puulle minä, haltijatar, liihottelen, … Jatka lukemista:

Karhuntaljoista kirkoissa

Luin Aulis Ojan erittäin mielenkiintoisen artikkelin “Karhuntalja entisajan kirkoissa”, joka on julkaistu Kotiseutu-lehden kokoelmateoksessa Valoa kansalle (1989). Alkuperäinen artikkeli on vuodelta 1938. Oja tutkiskelee, miksi niin monissa vanhoissa suomalaisissa kirkoissa alttarin eteen oli asetettu karhuntalja. Tietoja kirkkotaljoista on Varsinais-Suomesta, Uudenmaan … Jatka lukemista:

Suojelevat käärmeet

Olin lauantaina Hämeenlinnan raatihuoneella Muinaistaideseuran järjestämässä Myyttinen käärme -seminaarissa. Tapahtuma oli hyvin mielenkiintoinen, joten ajattelin kirjoittaa sen annista muutaman sanan. Tarjolla oli seminaarin nimen mukaisesti tietoa myyttisistä ja maagisista käärmeistä. Paikalla oli luennoimassa joukko arkeologeja ja kalliotaiteen tutkijoita sekä arvostettu … Jatka lukemista:

Jumalanmies

Kun muinaiset esi-isämme saapuivat Suomenniemelle, he toivat mukanaan animistisen uskomusmaailman. Kaikella oli henki, eläimet edustivat jumaluutta. Pienet pyyntiyhteisöt elivät veden ja metsän viljasta, ihmiset hakivat luonnosta enteitä ja selityksiä sekä pyrkivät maagisin keinoin vähentämään elinkeinonsa sattumanvaraisuutta. Tieto karhun myyttisestä alkuperästä … Jatka lukemista:

Tule Hiidestä hevonen

Vuonna 1229 paavi Gregorius IX tuskasteli kirjeessään sitä, että vuojolalaiset (gotlantilaiset) kauppiaat julkenivat myydä hevosia suomalaisille pakanoille. Hevoskauppaa käytiin tuohon aikaan vilkkaasti Itämeren alueella, eivätkä Suomen heimot olleet vain ostajan asemassa. Päinvastoin, merkeistä päätellen täällä kasvatettiin arvostettuja hevosia. 1300-luvulla karjalaiset … Jatka lukemista:

Pihtiputaan karhukultti

Kirjassa Kansanomainen ajattelu (2007) on tutkija Juha Pentikäisen artikkeli niin sanotusta Viitasaaren tekstistä, suomalaisen kansatieteen pienestä aarteesta. Viitasaaren teksti on vanhin ja yhtenäisin kuvaus suomalaisesta karhuriitistä. Nykyisin Helsingin yliopiston kokoelmissa säilytettyä tekstiä pidetään pohjoishämäläisessä pitäjässä, todennäköisesti juuri Viitasaarella, vaikuttaneen papin … Jatka lukemista:

Karhun väkeä ja hirven heimoa

Viime viikonlopun karhujuhlan hengessä huomautan, että Matti Sarmelan sivuilta löytyy ylenmäärin tietoa karhun merkityksestä vanhalle kansalle. Kiitokset linkistä Hiitolan nimimerkille uk-ko. Teksti itsessään taitaa olla peräisen Perinneatlas-teoksesta. Lainaan tähän mielenkiintoisen pätkän, joka käsittelee muinaissuomalaisten (oletettuja) karhu- ja hirviklaaneja sekä karhua … Jatka lukemista:

Otavanpoika

Karhunpalvonta on ollut ikiajoista lähtien tärkeää pohjoisille kansoille. Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa poikkeus, vaan karhu oli muinaissuomalaisille pyhä eläin ja sillä on keskeinen asema muinaisissa myyteissä. Karhun alkuperäinen nimi on Ohto. Tämän sanan juuret voidaan johtaa ugrilaisten kielten varhaisvaiheisiin, … Jatka lukemista:

Kalamytologiaa

Luin Marita Råmanin hauskasti nimetyn kirjan Mulurautunen: Ruutanalliset säkeet (2006). Kuten nimestä voi päätellä, kirja käsittelee suomalaista kalamytologiaa. Ajattelin sanoa muutaman sanasen itse kirjasta ja ammentaa sitten sen tietoaitasta hiukan murusia tämänkin blogin tarpeisiin. Råmanin kirja sisältää valtavan määrän tutkittua … Jatka lukemista: