Kultaisen pikkukäpylinnun pyhään hahmoon minä, haltijatar, olen itseni muuttanut, kultaisen pikkukäpylinnun pyhäiseen hahmoon minä, haltijatar, olen itseni muuttanut. Sitten, pienillä siivilläni kolme lyöntiä minä, haltijatar, teen, pienillä siivilläni neljä lyöntiä minä, haltijatar, teen. Toiselta puulta toiselle puulle minä, haltijatar, liihottelen, … Jatka lukemista:
Luin Aulis Ojan erittäin mielenkiintoisen artikkelin “Karhuntalja entisajan kirkoissa”, joka on julkaistu Kotiseutu-lehden kokoelmateoksessa Valoa kansalle (1989). Alkuperäinen artikkeli on vuodelta 1938. Oja tutkiskelee, miksi niin monissa vanhoissa suomalaisissa kirkoissa alttarin eteen oli asetettu karhuntalja. Tietoja kirkkotaljoista on Varsinais-Suomesta, Uudenmaan … Jatka lukemista:
Olin lauantaina Hämeenlinnan raatihuoneella Muinaistaideseuran järjestämässä Myyttinen käärme -seminaarissa. Tapahtuma oli hyvin mielenkiintoinen, joten ajattelin kirjoittaa sen annista muutaman sanan. Tarjolla oli seminaarin nimen mukaisesti tietoa myyttisistä ja maagisista käärmeistä. Paikalla oli luennoimassa joukko arkeologeja ja kalliotaiteen tutkijoita sekä arvostettu … Jatka lukemista:
Kun muinaiset esi-isämme saapuivat Suomenniemelle, he toivat mukanaan animistisen uskomusmaailman. Kaikella oli henki, eläimet edustivat jumaluutta. Pienet pyyntiyhteisöt elivät veden ja metsän viljasta, ihmiset hakivat luonnosta enteitä ja selityksiä sekä pyrkivät maagisin keinoin vähentämään elinkeinonsa sattumanvaraisuutta. Tieto karhun myyttisestä alkuperästä … Jatka lukemista:
Vuonna 1229 paavi Gregorius IX tuskasteli kirjeessään sitä, että vuojolalaiset (gotlantilaiset) kauppiaat julkenivat myydä hevosia suomalaisille pakanoille. Hevoskauppaa käytiin tuohon aikaan vilkkaasti Itämeren alueella, eivätkä Suomen heimot olleet vain ostajan asemassa. Päinvastoin, merkeistä päätellen täällä kasvatettiin arvostettuja hevosia. 1300-luvulla karjalaiset … Jatka lukemista:
Kirjassa Kansanomainen ajattelu (2007) on tutkija Juha Pentikäisen artikkeli niin sanotusta Viitasaaren tekstistä, suomalaisen kansatieteen pienestä aarteesta. Viitasaaren teksti on vanhin ja yhtenäisin kuvaus suomalaisesta karhuriitistä. Nykyisin Helsingin yliopiston kokoelmissa säilytettyä tekstiä pidetään pohjoishämäläisessä pitäjässä, todennäköisesti juuri Viitasaarella, vaikuttaneen papin … Jatka lukemista:
Viime viikonlopun karhujuhlan hengessä huomautan, että Matti Sarmelan sivuilta löytyy ylenmäärin tietoa karhun merkityksestä vanhalle kansalle. Kiitokset linkistä Hiitolan nimimerkille uk-ko. Teksti itsessään taitaa olla peräisen Perinneatlas-teoksesta. Lainaan tähän mielenkiintoisen pätkän, joka käsittelee muinaissuomalaisten (oletettuja) karhu- ja hirviklaaneja sekä karhua … Jatka lukemista:
Karhunpalvonta on ollut ikiajoista lähtien tärkeää pohjoisille kansoille. Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa poikkeus, vaan karhu oli muinaissuomalaisille pyhä eläin ja sillä on keskeinen asema muinaisissa myyteissä. Karhun alkuperäinen nimi on Ohto. Tämän sanan juuret voidaan johtaa ugrilaisten kielten varhaisvaiheisiin, … Jatka lukemista:
Kerran syksyllä eräs kolttanainen meni joelle kalastaakseen verkolla jään alta. Kun hän oli verkon asettanut, palasi hän kammilleen ja alkoi etsiskellä polttopuita. Kun hän oli valmis, meni hän kammiin takaisin ja alkoi keittää kalaa itselleen. Sitten hän alkoi syödä. Syötyään … Jatka lukemista:
Luin Marita Råmanin hauskasti nimetyn kirjan Mulurautunen: Ruutanalliset säkeet (2006). Kuten nimestä voi päätellä, kirja käsittelee suomalaista kalamytologiaa. Ajattelin sanoa muutaman sanasen itse kirjasta ja ammentaa sitten sen tietoaitasta hiukan murusia tämänkin blogin tarpeisiin. Råmanin kirja sisältää valtavan määrän tutkittua … Jatka lukemista: