Suomessa hevoset ovat toimineet ihmisten apuna työssä ja sodassa ehkä jo kivikaudelta saakka. Suomen hevosen on ajateltu polveutuvan pohjoiseurooppalaisesta yleisrodusta. Uusimmat tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että suomenhevosen läheisiä sukulaisia ovat vanhat itäiset rodut, jakutianhevonen ja mongolianhevonen, sekä Viron eestinhevonen ja Vienanmeren rannoilla elävä mezenhevonen.
Hevosen varhaista asemaa kotieläimenä tukee muun muassa se, että sanat hepo ja hevonen tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Samaten näiden kielten sanat ratsu ja ratsastaa ovat etymologisesti yhteneväisiä. Suomesta hevosen varusteita kuten kuolaimia on säilynyt keskiseltä ja myöhemmältä rautakaudelta. Esineiden säilyminen kertoo hevosten arvostamisesta. Hevosia haudattiin merkittävien miesten ja naisten mukana hautoihin.
Hämäläiset ja karjalaiset tunnettiin keskiajan Euroopassa hevosistaan ja hevosmiehistään. Hansakauppiaiden kerrotaan vieneen »Tamma-Karjalan» hevosia Keski-Eurooppaan asti. Vuonna 1229 paavi Gregorius IX myös tuskasteli kirjeessään sitä, että vuojolalaiset (gotlantilaiset) kauppiaat julkenivat myydä hevosia kastamattomille suomalaisille.
Keskiajalla ja sen jälkeen säännöllinen peltoviljely syrjäytti Pohjanmaalla kaskiviljelyn. Tarvittiin rotevia hevosia kiskomaan raskaita auroja. Myös metsätöissä tarvittiin voimakkaita työhevosia vetämään raskaita taakkoja. Työhevosten säkäkorkeuskin kasvoikin vuosisatojen saatossa.
Hiljalleen syntyvä suurvalta-Ruotsi alkoi vuosisatojen aikana kasvattaa sotavoimiaan. Suomenlahden takaisesta Itämaasta haalittiin Ruotsin armeijaan sotureita – myös ratsuväkeä. 1600-luvulla suomalaiset ratsumiehet, hakkapeliitat, taistelivat Euroopan sotatantereilla.
Kansanrunoissa hevosen alku on rautainen. Se saa alkunsa sepän pajassa hiidessä tai vuoren sisässä. Pään hevonen saa kivestä, kaviot kalliosta ja sääret raudasta. Selkä alkuvarsalle taotaan teräksestä. Väinämöisen kerrotaan ratsastavan taotulla hevosella, jonka selästä kyyttösilmä lappalainen ampuu hänet alkumereen. Tapahtuma aloittaa kertomuksen maailman synnystä.
Hevoset esiintyvät myös loitsuissa. Yleisin hevosloitsu on suojaus, jolla kesälaitumelle päästettyjä hevosia varjeltiin vaaroilta ja estettiin karkaamasta. Loitsuissa hevosta myös kutsutaan karkottamaan pahansuopia kateita ja auttamaan tietäjää työssään. Verenvuotoa seisauttamaan kutsuttiin myyttinen »Hiiden varsa».
In English:
In Finland horses have assisted people in their work and in war probably since the Stone Age. The prehistoric horses around the Baltic Sea region belonged to the same Northern European common breed. These horses have been commonly thought to be the closest relatives of Finnish horses. However, latest studies seem to suggest that the Finnish horses are closely related to eastern breeds from Estonia, eastern Karelia, Siberia and even Mongolia.
The early presence of domesticated horses is evident from the fact that the word for a horse (hevonen) is known in all Baltic-Finnish languages. In addition, the words for ’steed’ and ’riding’ also have the similar origins in these languages. Horse-related objects as bridles have been found in Iron Age graves, which tells that horses were highly valued in the Iron Age society. Prominent men and women apparently had their horses buried with them.
In medieval Europe, Häme and Karelia regions for known for their horses and horsemen. Trade flourished around the Baltic Sea. Karelia, sometimes called Mare Karelia, provided horses for Hansa merchants who exported them to Central Europe along with other goods. In 1229 Pope Gregory IX also complained in his letter that people of Vuojola (Gotland) dared to sell horses to the heathen Finns.
In Finnish mythology the horse has an iron origin. The first foal was said to have been forged in a smithy located in a sacred grove or inside the world mountain. The head of the horse was made of stone, hooves out of rock and legs out of iron. The back of the foal was forged from metal. As Väinämöinen rode the iron horse above the waters of primeval sea, a malicious stranger shot his horse, and the old tietäjä fell into the ocean.
Horses are also present in spells and incantations. Commonly spells were used to protect horses from hazards and to prevent them from escaping when horses were released to summer pastures. In some spells horse’s spirit is also called to banish malicious forces (kateet) or to assist the tietäjä in his work. Few spells that were used to stop wounds from bleeding call the mythical first foal (“Hiiden varsa”) to stop the blood flow.