Karttaa ei ole saatavissa

Päiväys ja aika
15.09.2018 - 16.09.2018
Koko päivä


Huom! Seminaarin paikka päivitetty 4.9.2018!

Taivaannaula ry:n Hiisi-hanke järjestää seminaarin Pyhät luonnonpaikat perinteisessä kulttuurissa Turussa 15.-16.9.2018. Seminaari pidetään Maistraatin istuntosalissa Turun Vanhalla suurtorilla klo 13 alkaen.

Taivaannaulan Hiisi-hanke on jo vuodesta 2013 kerännyt tietoa ja rahvaanomaisen perinteen tuntemia pyhiä luonnonpaikkoja Suomessa. Tietoa on tähän mennessä koottu yli 600 paikasta, jotka on voitu nimetä ja paikantaa vaihtelevalla tarkkuudella. Aineiston perusteella on voitu luokitella ja esittää erilaisia käyttöyhteyksiä pohjoiseen itämerensuomalaiseen perinnekulttuuriin kuuluville kultti- ja rituaalipaikoille.

Nyt järjestettävässä seminaarissa on tarkoitus esitellä hankkeen tähänastisia tuloksia sekä vertailla niitä sukukansojen, erityisesti virolaisten pyhiin luonnonpaikkoihin, joita on kartoitettu jo 1980-luvun lopulta lähtien. Virosta saapuu esitelmöimään ansioitunut pyhien luonnonpaikkojen tutkija Ahto Kaasik, jonka esitelmä tulkataan suomeksi. Pidämme myös paneelikeskustelun pyhien luonnonpaikkojen suojeluun, nykytilaan ja merkitykseen liittyvistä kysymyksistä.

Esitelmien ja keskustelujen jälkeen ohjelmassa on vierailuja lähiseudun perinteisille pyhille luonnonpaikoille. Tilaisuudessa on myös mahdollista ostaa Ahto Kaasikin vironkielisiä teoksia.

Tapahtuma Facebookissa

Ohjelma

Lauantai

13:00 John Björkman: Kansanperinteen tuntemat pyhät luonnonpaikat historiallisella ajalla ja niiden kulttuurinen sidonnaisuus
14:00 Eemil Kankaanpää: Hiisi-paikat nykyisen Suomen alueella, tutkimushistoriaa ja uuden tutkimuksen suuntaviivoja

Noin 15:00 kahvitauko. Mahdollisuus kahvitella omakustanteisesti läheisessä Kirjakahvilassa tai Aboa Vetus Ars Novassa.

15:30 Ahto Kaasik: Viron luonnonmukaiset pyhät paikat

Paneelikeskustelu. Keskustelun juontaa Anssi Alhonen.

17:30 Vierailu Keisvuoren lähteellä, joka on perimätiedon tuntema uhrilähde. Bussikuljetus. Loppusanat seminaarin järjestäjiltä.

Sunnuntai

14:00 Vierailu Liedon hiidessä, kokoontuminen Aurajoen sillan luona Liedon kirkonkylällä osoitteessa Teilipolku 2. Kävelymatkaa hiiteen on noin 1,4 kilometriä. Seminaari päättyy.

Ennakkoilmoittautumiset tapahtumaan sähköpostitse osoitteeseen varsinaissuomi@taivaannaula.org. Koska seminaaritilaan mahtuu vain tietty määrä ihmisiä, paikkoja on rajoitetusti.

Lisätietoja

John Björkman
john.bjorkman@turku.fi
Puh. 040 7564 780

Taivaannaulan Hiisi-hanke
http://www.taivaannaula.org/hiisi
Hankkeen Hiidet-blogi

Tiivistelmät esitelmien aiheista

Kansanperinteen tuntemat pyhät luonnonpaikat historiallisella ajalla ja niiden kulttuurinen sidonnaisuus
John Björkman

Hiisi-hankkeessa kerätyistä aineistoista ja tehdyistä kartoituksista tulee ilmi monenlaisia toistuvia kuvioita ja asetelmia. Suuri osa 1800- ja 1900-luvulla kerätystä perimätiedosta tuo esiin, että pyhät paikat usein liittyvät tiiviisti joko maankäyttöön ja elinkeinoihin tai tiettyihin alayhteisöihin. Paikoilla suoritetut rituaalit ilmentävät suorittajan suhdetta kyseiseen maa-alueeseen ja sen haltijaan. Esimerkiksi taloilla on ollut omat, talon vaurauteen ja maanviljelykseen liittyvät uhripuunsa tai -kivensä, kun taas kylän nuorisolla on ollut omat pyhät paikkansa kylien ulkolaidoilla. Myös vuodenkierrossa paikkojen käyttö liittyy eri ryhmittymien toimiin. Tarkastelemme esimerkkejä luonais-Suomesta.

Hiisi-paikat nykyisen Suomen alueella, tutkimushistoriaa ja uuden tutkimuksen suuntaviivoja
Eemil Kankaanpää

Vaikka suomen kielen hiisi-sanan merkitystä koskevan tutkimuksen historia onkin poikkeuksellisen pitkä alkaen jo 1500-luvulta, on nykytutkimuksessa sen suhteen huomattavan vähän yksimielisyyttä. Useat historialliset tekijät, mukaan lukien historiantutkija Jalmari Jaakkolan (pikemminkin kuin Aarne Michael Tallgrenin tai Aulis Ojan) henkilökohtainen vaikutusvalta sekä yleinen kiinnostuksen puute kulttipaikkoja kohtaan suomalaisten tutkijoiden keskuudessa ovat johtaneet hiisi-paikkojen tutkimuksen marginalisoitumiseen. 1900-luvun jälkipuolella esitettiin kaksi hypoteesia koskien hiisi-nimisiä paikkoja: Veikko Anttosen mukaan hiisi-aiheiset paikannimet olisivat merkinneet rajoja ja viitanneet pyhän kategoriaan, kun taas Mauno Koski tulkitsi hiisi-nimiset paikat vainajakulttiin liittyneiksi kulttipaikoiksi. Näitä näkemyksiä vastoin esitän, että kumpikin hypoteesi on riittämätön, ja että ainakin osa hiisi-paikoista nykyisen Suomen alueella voidaan tulkita kulttipaikoiksi, jotka vertautuvat virolaisiin hiis-paikkoihin erityisesti sekä pohjoisessa Euraasiassa ja Itämeren ympäristössä tavattavien kulttimetsiköiden perinteeseen yleisesti. Hypoteesien joukosta juuri tämä näyttää löytävän vahvinta tukea perinnetieteen, historiatieteen, kielitieteen ja uskontotieteen yhteisestä monitieteisestä todistusaineistosta.

Viron luonnonmukaiset pyhät paikat
Ahto Kaasik

Viron luonnonmukaiset pyhät paikat – ihmiskunnan vanhimmat luonnonsuojelualueet – ovat olleet erittäin tärkeitä Viron kansan ja kulttuurin muotoutumisessa. Pyhät paikat ovat eräitä merkityksellisimmistä ja salaperäisimmistä paikoista Viron luonnonmaisemassa ja mielenmaisemassa – pysyviä maamerkkejä, joihin kytkeytyy paikallisia perinteitä, sukujen perinteitä, uskomuksia, tapoja ja tietoutta. Pyhät paikat kaunistavat maisemaa, hiisimetsät tarjoavat varjon niin keholle kuin sielulle. Nämä paikat yhdistävät meidät esivanhempiimme ja sukukansoihin. Ne säilyttävät alkuperäiskansamme juuret ja niiden tarina on Viron maan ja kansan tarina.

Sadat turmeltumattomat virolaiset hiidet ovat edelleen käytössä. Hiisipuihin sidotaan kankaankappaleita, pyhiin lähteisiin ja kiville jätetään kolikoita, liukukivillä lasketaan mäkeä ja ristipuihin kaiverretaan sieluristejä. Pyhissä paikoissa ihmiset rukoilevat ja kiittävät, parantavat, keräävät voimaa ja viisautta, hakevat lapsionnea, nimeävät lapsia, juhlivat häitä ja muistavat vainajia.

Viime vuosikymmeninä Virossa on puhuttu paljon pyhien paikkojen kartoittamisesta ja suojelusta. Kansalaisliikkeiden työ ja suuren yleisön tietoisuuden kasvu on johtanut siihen, että pyhien paikkojen merkitys ja niitä kohtaavat uhat on huomioitu kansallisissa kehityssuunnitelmissa – jopa Viron parlamentissa toimii pyhien paikkojen tukiryhmä. Viron valtio ei ole kuitenkaan vielä löytänyt tarvittavia varoja paikkojen suojeluun ja kartoittamiseen. Tiedon puuttumisen vuoksi jopa 3000 pyhää paikkaa on vaarassa tuhoutua. Pyhiä paikkoja uhkaavat monet vaarat: hakkuut, maanviljely ja muut. Toivottavasti tieto tällaisesta barbaarisuudesta myös kasvattaa yhteiskunnallista tietoisuutta pyhistä paikoista.

Ahto Kaasik on Viron pyhien luonnonpaikkojen tutkija ja esittelijä. Freelancerina hän luennoi Tartun yliopistossa, Viron maatalousyliopistossa ja muissa paikoissa perinteisistä juhlapyhistä ja kansankulttuurista. Kaasik on osallistunut vuosikymmenten ajan Viron pyhiin paikkoihin liittyvään toimintaan, mikä on antanut hänelle ainutlaatuiset tiedot ja kokemuksen aihepiiristä. Hänen lukuisia artikkeleitaan ja esityksiään yhdistää halu rakentaa silta nykypäivän ja perinteen välillä, jotta ihmisten elämä olisi rikkaampi ja terveempi.

Ahto Kaasikin julkaisuja:

Rüüstatud pühapaigad. 70 lk. Tartu, 2018. Verkossa:
http://hiis.ee/files/ryystatud_pyhapaigad_2018.pdf

Pühapaikae teejuht. 400 lk. Tallinn, 2017. Kirjaesittely verkossa:
http://www.pegasus.ee/raamat/puhapaikade-teejuht

Põlised pühapaigad. 320 lk. Tallinn, 2016. Kirjaesittely verkossa:
http://www.pegasus.ee/raamat/polised-puhapaigad

Verkkosivusto ”Looduslikud pühapaigad”. Tartu – Tallinn, 2018. Viron luonnonmukaiset pyhät paikat, julkaisemmin aiemmin erilaisissa muodossa:
https://xgis.maaamet.ee/maps/XGis?app_id=MA35&user_id=at&LANG=1&WIDTH=1620&HEIGHT=923&zlevel=0,552500,6505000

Kaasik on myös osallistunut pyhiä paikkoja käsittelevien elokuvien tuotantoon:

Hiite lummus. Gaviafilm, 2013. 60 min. Verkossa:

Looduslikud pühapaigad Eestis. Gaviafilm, 2013. 45 min. Verkossa:

Suvisted Tammealusel. Gaviafilm 2015. 30 min. Verkossa:

Lyhytelokuvasarja ”Eesti looduslikud pühapaigad”. Vesilind, 2015. 6 x 5 min. Verkossa: