Olen kuullut jo pitkään tarinoita Matti-nimisen tietäjän vanhasta kuusesta, joka kasvaa jossain Pirkanmaan peräkylillä. Hiitolalaisten viime keväisen Seitsemisen kansallispuistoon suuntautuneen pakanapatikan aikana lähdimme katsomaan puuta, mutta lumi ja epätietoisuus tarkasti sijainnista pakottivat lopulta etsijät palaamaan reissulta tyhjin käsin. Pettymys oli karvas, mutta ei lannistava. Muutama päivä sitten lähdimme osittain samalla miehityksellä etsimään jälleen tietäjän pyhää puuta. Mukana oli tällä kertaa paikat tunteva alkuasukasopas.
Retkikuntamme pääsi perille, mutta se edellytti raskasta vaellusta umpihangessa. Oikea suunta oli onneksi helppo löytää – muuta metsää selvästi korkeampana Matin kuusi näkyi jo vaelluksen alussa kaukana horisontissa. Haarun suvun entisen pihapiirin rauniot löytyivät kiviseltä mäeltä keskeltä Kurun korpea. Seudun entisen mahtisuvun pihapiiristä on jäljellä enää kasaan romahtanut riihi sekä asuinrakennusten ja saunan raunioita. Luonto on hyvää vauhtia peittämässä vanhoja elonmerkkejä. Valtava pihapiiri ja lähialueiden entiset pellot kasvavat nyt harvaa koivikkoa. Lumen ja maan keskeltä pilkistää ikivanha saunan kiuas. Pihapiirin reunalla kasvaa jyhkeä kuusi, joka haarautuu parin metrin korkeudella useaan osaan, synnyttäen paikan nimen mukaisesti haarun. Kahden raavaan miehet kädet yltävät juuri ja juuri muhkean puun rungon ympäri.
Haarun suvun uudisraivaajat asettuivat ensimmäisten joukossa asumaan Kurun erämaihin 1600-luvulla. Haaru on nykyisinkin todella syrjäinen paikka, joten 1600-1700-luvuilla Haarun suku on elänyt lähes eristyksissä muusta maailmasta. Ei siis ihme, että vanha tieto säilyi suvussa. Samalla erämaan siimeksessä eläminen herkisti ihmiset luonnon väkien ymmärtämiseen. 1800-luvulla vaikuttanut Haarun Matti oli parantaja ja selvännäkijä, noidaksikin sanottu. Monen apua hakeneen kyläläisen tauti jäi mäelle. Kerrotaan, että Matti loihti taudit puutikkuihin, joita hän kätki kuusen kuoren väliin yhdessä rohtojensa kanssa. Ennen kuolemaansa Matti manasi, että joka hänen kuusensa kaataa, se saa päällensä kaikki siihen kätketyt taudit. Eipä ole kukaan uskaltanut kuuseen kajota.
Kaikki loppuu aikanaan. Haarun suvun elämänlanka katkesi aikoinaan, pihapiiri autioitui 1950-luvulla. Vain Matin kuusi jäi seisomaan ylväänä pihaan. Vuosisatojen saatossa valtava monilatvainen kuusi on seisonut hievahtamatta paikoillaan mäen päällä, sitä eivät ole suistaneet maahan yli pyyhkäisseet myrskyt eivätkä taivaalta iskeneet salamat. Nyt kuusi on kuitenkin kohdannut voittajansa: aika on tuhoamaisillaan puuvanhuksen. Sieni syö ahnaasti näivettyneen ja kuolevan puun runkoa. Aivan kuin Matin kuuseen piilottamat taudit olisivat viimein puhjenneet kukkaan. Haarun suvun tavoin myös suvun kuusi tuntuu menettäneen elinvoimansa, mutta ei vielä majesteettisuuttaan.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kuvat: Ruska & J. Latoniemi.
Matin Nimikko kuusi on kaatunut 2013 ja jötetty niille sijoilleen.
Pitkä kanto törröttää pystyssa.
erkki
Kiitos tiedosta! Ehdimme siis ikuistamaan puun ihan viimeisinä hetkinä tuolloin 2009.
Hei!
Olipas mielenkiintoista löytää sukulaisia näin paljon. Olen tekemässä sukututkimusta. Matti on minun äidin isän isän isä. Eli Matilla oli poika Albinus Leppäharju, jolla poika Eero Leppäharju. Hän meni naimisiin mummuni Taimi Leppäharjun kanssa. Laittakaa sukulaiset viestiä tulemaan! Olisi hauskaa kuulla lisää suvusta!
t. Laura Parviainen
laura.parviainen@ovi.com
On edelleenkin yleistä, että täällä Virrat-Kuru-Ruovesi alueella talojen isännät kulkevat talon nimellä. Jos Matti Möttönen asuu tilalla nimeltä Lähde, niin puhutaan Lähteen Matista tai ”lähteeläisestä”. On meille ”vedentuomille” aiheuttanut varmasti monta mielenkiintoista tilannetta.
Kuuluisa karhunkaatajakin tuli tunnetuksi kotitalonsa mukaan Kitusena, eikä Henrikinpoikana.
Heinäkuu 2.7.11
Kävimme Haarussa ennen Juhannusta. Kuusi seisoo paikallaan.
Viisihaarainen koivu, joka oli Matille tärkeämpi kuin kuusi
olikaan alkoi lahota ja kaatui haara kerrallaan 80-luvulla.
Enään koivusta on jäljellä vain maatuva kanto ja rungon osia.
Koivu sijaitsi noin 150 m yläviistoon kuusesta.Meillä on kuvia
vielä terveenä olevasta koivusta, noin 70-80-lukujen vaihteesta.
Olisi mukava saada yhteyksiä mahdollisiin sukututkijoihin.
Hyvää kesän jatkoa. tv.Kalle ja Helmi Niemisen suku.
matin poika on nimeltään kaapo hänen poikansa onni leppänen veljensä muutti ameriikkaan 1920 luvulla kolme veliä onni vaarin hauta on ruovedellä 1988 vuonna siunattuna hän asui mäki nimisessä tilalla kurun haukkamaalla viellä 80 luvulla osoitteessa penkiläntie liesimäki hemminki vähäliesimäki nykyisin mäki että tälläin j n e edelleen
olen sukua haarun matille kävimme kahden poikamme kanssa viimekesänä tietäjä matin kuusta katsomassa asumme tampereela matti on vaarini isän isä olemme leppänen suku nimeltämme nykyisin kirjoitellaan taas uudelleen
Hei Pentti!
Syvä osanottoni näin jälkikäteen äitisi poismenon johdosta.
En tiennyt miten muuten oisin saanut sinuun yhteyden.
Emme ole vuosiin tavanneet,mutta Tyssyllä muistaakseni viimeksi.Voisithan joskus kesällä poiketa Matin luona Majaniemessä,oleskelen itsekin siellä aika paljon.Oisi kiva tavata pikkuserkkujaankin joskus.Terveisiä myös Aimolle ja muille sisaruksillesi.Terv:Riitta Korkala os.Leppäharju
Hei! Haarun Matin tarina elää todellakin vielä tänäkin päivänä! Suku on taatusti laaja ja jälkipolvea löytyy. Mats Gabrielsson ”Haarun Matti”, myöhemmin Matti Leppäharju oli naimisissa 2 kertaa ja lapsia kertyi aikasmoinen liuta. Olen vuosien varrella koittanut kerätä tietoa niin hänen esi-isistään kuin jälkipolvestakin, olen myös koittanut kerätä valokuvia suvun jäsenistä. Jälkipolvea löytyy paljon Kuru-Ruovesi suunnalta! Itse polveudun Haarun Matin tyttärestä Amandasta.
Elli: olen kanssasi TODELLA läheistä sukua, koitan laittaa viestiä!
Pentti Tikkanen: sinuun haluaisin yhteyden! Katajiston ”Tyssyn” luona vietin paljon aikaa lapsuudessani, ja samaa sukua olemme.
Olisi kiva saada sinulta tietoja sukututkimukseeni!
Matti Haarulla oli aikuisikään eläneitä lapsia ainakin kolme Amanda ”Manta” Leppäharju oli meidän sukuhaaran isomummu.
Mantalla oli kolme lasta, Elina meidän mummumme.Vihtori, Ellin isoäidin isä. Miina myöh. Rintaniemi.Elina meni avioon
Majaniemen pojan, Vihtorin kanssa. He ottivat sukunimekseen
Nieminen, koska Majaniemi oli paikkakunnalla niin yleinen.
Tästä eteenpäin serkkuni Pentti jo kirjoittikin.
Kiitoksia vaan! Mukavaa että sukulaiset ovat täällä tällä tavalla kohdanneet, enpä osannut odottaa.
Tarinoita on vaikka kuinka paljon Haarun Matista.
Kaiken pahan alku oli köyhtyvä Idman, hän pelkäsi että torpat saa oikeuden itsenäistyä ja näin menettää maa-alueitaan.
Haarun torppa huutokaupattiin irtaimistoltaan ja purettiin.
Matti vietti Leppämäen tuvassa viimeiset ajat ennen kuolemaansa.
Hän opetti verenseisautus sanat Leppämäen Heikin tyttärelle Helmille, monia muitakin tietoja luonnon lääkinnästä.
Yksi loitsu oli yli muiden, varkauden sattuessa laittoi pirun munat pihtiin. Varas ei saanut rauhaa omalta tunnoltaan, ennen kuin palautti tavaran. Helmi kokeili jokusen kerran ja onnistui.
Haarun maille istutetiin piilipuu ja tuomi lääkkeen tekoa varten, liperi, kaunis kukkanen jonka nimeäen muista oli myös tärkeä rohdos kasvi.
Viimeisinä hetkinään Matille tuli kovat tuskat sisäisesti ja hätä henkisesti, kun kuolee tulee piru ja ottaa omaksensa.
Matti kieritteli Leppämäen suuressa takassa tuhkassa tuskissaan.
Matti oli uskovainen mies, vaikka häntä noidaksi sanottiin.
Matti kävi hautausmaalla kysymässä neuvoja ja hakemassa multaa lääkkeen valmistus aineeksi.
Kolmannen käynnin jälkeen haudoista nousi valkeisiin kuolin vaatteisiin pukeutuneita hahmoja häätämään Mattia pois, antaa olla viimeinen kerta kun tänne tulet meitä häiiritsemään.
Matti löi hevosen lautaselle ohjas perillä vauhtia ja siitä huolimatta haamut meinasi saavuttaa hänet. Leppämäessä kertoi sitten kauhu tarinaansa huomenissa.
Terve Erkki!
Todella kiinnostavia tarinoita. Ajattelin, että jos sopii, niin voisin kirjoittaa muistitietojen pohjalta uuden kirjoituksen tälle sivustolle Haarun Matista. Miltä kuulostaa? Sähköpostiosoitteeni on anssi.alhonen@gmail.com.
Hei Pentti, Temetrio ja Irmeli:) Ompa ilahduttavaa että olette täällä! Matti oli minun Isoäitini pappa(jos nyt oikein lasken..) isoäitini oli Sylvi,Leppäharjun sukua. Hän meni naimisiin Rolffin kanssa, joka oli Majaniemeläisiä käsittääkseni. Minulta kuoli vuosi sitten eno, joka oli paremmin selvillä suvun haaroista ja kiemusoista, mutta hän ei jättänyt juurikaan kirjallista taltiointia tiedoistaan, mikä on harmi. Itseäni kiinnostaisi vähän tietää suvusta ja juurista. Olisi myös ensi kesänä mahtavaa lähteä käymään Matin kuusella (etsittiin jo viime kesänä, mutta päivä loppui sukuloidessa kesken:) eli jäi ensikesään). Jos mahdollista saada ohjeita, tai jos muuten kiinnostaa selvitellä sukusuhteita, niin minut tavoittaa s-postista elliinan@gmail.com! Jokatapauksessa, ilahduttavaa:) Kiitos muuten vielä sivujen pitäjälle; aivan upeat sivut, paljon todella arvokasta tietoa! Mukavaa uutta vuotta kaikille
Haarun Matti oli sukunimeltään Leppäharju ja mm. minun isoaitini isoisä. Syntynyt 1833 ja kuollut 1923. Matin pojan tytär Eliina meni naimisiin Vihtori Niemisen (os. Majaniemi) kanssa. He ostivat Rajaniemi nimisen talon Pihlajalahdelta. Heille syntyi neljä lasta, kolme tytärtä ja yksi poika Kalle, joka jatkoi talonpitoa ja teki paljon ”niemisiä”. Vihtorin vanhin tytär Olga jatkoi nimellä Peltonen, Nuorin tytär nimellä Katajisto ja minun äitini Lyyli, ensin nimellä Anttila (sotaleski) ja sittemmin Tikkanen. Siunattiin viimeiseen lepoon 30.12.2010, 97 vuotissyntymäpäivänään.
Tuli eilen käytyä esi-isäni (pappani isopappa) Haarun Matin talon jäänteitä ja kuuluisaa uhrikuusta katsomassa. Siellä se kuusi vielä n. 90 vuotta Tietäjä-Matin (1832-1922) kuoleman jälkeen uhmaa aikaa – tosin pystyyn kuivuneena ja neulattomana.
Paikka ei ole mitenkään vaikea löytää ja saavuttaa; kartta johdattaa perille ja autolla pääsee (lumettomana aikana) n.200 m päähän.
Haarun suku jatkuu (kuten Elli ja Irmeli totesivatkin) ja legenda elää!
Hei! Niin Matin sukua on kyllä paljonkin elävien kirjoissa.
Tosin olemme monta polvea nuorempia ja aina uusia tulee.Sukua on myös Ruovedellä,Kurussa ja jopa Ruotsissa.Osa sukulaisista asustelee kesäisin Haaruun johtavan tien varrella.Itse olen käynyt Haarussa useita kertoja.Viimekesänä käydessäni kuusi oli jo melko kuivunut.Tänäkesänä en sinne ole ehtinyt.Vaikkakin tila tuntuisi olevan kaukana korvessa niin täytynee todeta että siitä kauempanakin on vielä taloja ja asutusta vielä tänäkin päivänä.Sitäpaitsi ennen kuljettiin kävellen pitkin metsiä,joten matkat lyhenivät.Tulipa vielä mieleeni että eräs suvun jäsenistämme on saanut nimensä tämän Haarun Matin mukaan.
Hei!
Kiitos korjauksista. Kirjoitin jutun ulkomuistista muutamien paikallisten kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta, joten ei ihme, että kaikki faktat eivät menneet kohdilleen.. Mukava kuulla, että Matin suku on vielä elävien kirjoissa! 🙂
Hei! Tuota, tässä enoni kuoltua googlailin enon jättämien papereiden kanssa netistä Haarun talosta asioita, ja törmäsin kirjoitukseesi. Hauskaa kuulla että kiinnostuneita löytyy! Pakko sen verran korjata että Matin sukujuuri ei ole katkennut, löytyy Tampereelta, ja paikkaakin on käynyt äitini sukupolvi vielä katsomassa, me nuoremmat oomme vasta menossa:) (jos löydämme perille). Suvun nimi ei myöskään ollut Haaru, paikan nimi vain oli:) Onneksi tuo vanhempi polvi on pitänyt muistin ja suvun lankoja käsissään, nyt on minun ikäpolven vuoro..
Terve, mielenkiintoinen paikallistarina! Olisikohan mahdollista saada hieman ohjeistusta vaikka sähköpostiin mistä tuon Haarun tilalle ja Matin kuuselle löytäisi? Kiinnostaisi käydä katsastamassa paikka.
Moi,
minä tunnen valitettavasti Kurua sen verran huonosti, että en osaa neuvoa tietä. Kannattaa kysyä paikallisilta, uskoisin, että etenkin vanhempi väki Kurussa tietää Haarun tilan sijainnin.