Lauantaina 23. toukokuuta esitettiin Viron televisiossa ohjaaja Rein Maranin uusin elokuva Helluntai Tammealusella (Suvisted Tammealusel). Elokuva kuvaa helluntaihin liittyviä yhteisöllisiä hiisiperinteitä ja avaa niiden merkityksiä katsojalle. Elokuva on kuvattu viime kesäkuussa Tammealusen hiidessä järjestetyssä tapahtumassa, johon myös Taivaannaula osallistui. Taivaannaulalla onkin mahdollisuus esittää elokuvaa Suomessa.
Helluntai eli »suviset pyhät» on virolaisen rahvaan (maakansan) tärkeä ja riemukas kevätpyhä, jonka myötä kesä on kautta aikojen toivotettu tervetulleeksi. Helluntaihin kuuluu paljon erilaista valmistautumista – kodin ja sen ympäristön siivoamista ja koivuilla koristelemista, saunomista ja niin edelleen.
Suvisten pyhien aikaan kylä tai kihlakunta on kokoontunut juhlapaikalle, missä on keinuttu ja poltettu kokkoa. Juhlapaikka on toisinaan sijainnut hiidessä. Paikalle tultiin koko perheen voimin – laulamaan, tanssimaan, keinumaan, leikkimään, syömään ja tekemään erilaisia toimituksia. Nuoret kokoontuivat ilonpitoon, vanhemmat sitä katsomaan ja juttelemaan sekä lasten hullutteluja ihmettelemään.
Jotain tästä kaikesta ulottuu myös nykyaikaan. Joka vuosi paikallinen rahvas kokoontuu yhdessä vieraiden kanssa Virumaalla Samman kylän Tammealusen hiiteen kunnioittamaan suven alkua. Rein Maranin ohjaama elokuva näyttää osan tästä perinteestä katsojalle.
Elokuvan on valmistanut Maranin johtama Gaviafilm. Elokuvan kertojana toimii Mana Kaasik ja kanteleella säestää Tuule Kann.
Helluntai juontuu sanasta HEL-lund, Vuorenjumalatar Helin pyhä lehto.
Suomessa Hel muuttui Hiisiksi, mutta vanhoissa pohjoismaisissa sanoissa Hel on jäljellä kuten helarorstai, hel-mi, hel-ma, hel-liä, helig. helga, hela jne..
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan helluntai-sanan juurena on tosiaan ruotsista lainattu helg, pyhä. Muinaisruotsiksi ’pyhät päivät’ on ’hælgho dagher’ eli helluntai. Suomeen ruotsista lainatuissa sanoissahan juuri dag-pääte on muuttunut tai-päätteeksi. Mondag -> maanantai, tisdag > tiistai, jne.