Vastalla vihtominen on vanhastaan merkinnyt ihmisen siirtymistä uuteen elämänvaiheeseen. Nimen saanut lapsi on voitu pestä ja vihtoa saunassa alkavaa elämäntaivalta varten. Sukulaiset ja naapurit toivat lapselle »hammasrahaa» eli »vihtarahaa».
Morsiamen tulevaa hedelmällisyyttä ja onnea edistettiin vihtomalla. Saunassa vihdottiin niin lempeään nostattavat nuoret tytöt kuin synnyttävät naiset. Synnyttävän naisen vihtaan jäi vahvaa väkeä, jota käytettiin karjaa suojaavissa taioissa. Vainajat pestiin saunassa, jossa heidät toisinaan vielä vihdottiin viimeisen kerran. Vihta annettiin vainajan mukaan viimeiselle matkalle.
Myös sairaat vihdottiin saunassa. Parannusvihta tehtiin usein lepästä ja lehvät siihen saatettiin hakea yhdeksästä eri puusta. Vastominen piti aloittaa päästä ja jatkaa sitä kohti varpaita. Näin ajettiin taudit pois kehosta eli »varpahista varvikkoon, sormenpäistä sammaleeseen». Päinvastaisen menettelyn uskottiin vievän taudin sisemmälle ruumiiseen.
Kesällä ensimmäiset vihdat tehtiin kun koivunlehdet kasvoivat täysikokoisiksi. Säilyvimmät ja tuoksuvimmat vastat saatiin yläkuulla taitetuista oksista, niissä uskottiin lehtien pysyvän kiinni. Vihtoja tehtiin elokuiseen Laurin päivään asti, jonka jälkeen puut eivät enää kasvaneet ja lehdet kellastuivat.
Viipurista kotoisin oleva isoisoäitini opetti minut vastomaan. Hänen neuvojensa mukaan vastominen tuli aloittaa varpaista (jopa jalkapohjista), nousta jalkoja ja selkää ylös kaulaan asti ja palata takaisin alas etukautta.
Myöhemmin opin intialaiseen ayurvediseen perinteeseen kuuluvan hieronnan, joka noudatti yllätyksekseni täysin samaa järjestystä. Nämä suvussa kulkevat ohjeet eivät siis ole varmaankaan täysin tuulesta temmattu.
Kiitos viestistä! Tuo vastomisjärjestys on tunnettu Suomessa laajalti ja se on varmasti hyvin vanhaa perua. Mielenkiintoista törmätä aina välillä tällaisiin yhtäläisyyksiin eri perinteiden välillä.