Karsikko, vainajien puu

Karsikkopuu 1800-luvulta Pyhäkankaan karsikkometsässä Karsikko tarkoittaa puuta, jonka runkoon on tehty vainajia koskevia merkintöjä. Yleisemmin runkoon kaiverrettiin vainajan puumerkki sekä syntymä- ja kuolinvuodet. Karsikko voi tarkoittaa kokonaista karsikkopuiden...

Viron pyhiä puita ja hiisipaikkoja

Tässä on Viron pyhiä puita ja hiisipaikkoja koskeva teksti Puiden kansa -kirjan sivuilta. — Emmasten uhritammi, Hiidenmaa Hiidenmaalainen Enda Ennist kertoi 1938, että Emmasten uhripuun onkaloon oli tapana pistää kolikoita. Torstaipäivinä uhrattiin ruokaa ja...

Pyhiä puita

Puiden kansa -teoksen sivuilta löytyy mittava tietopaketti Suomen ja Karjalan pyhistä puista. Nuo tiedot ansaitsevat tulla julkaistuksi tässäkin blogissa. Olen kirjoittanut aiemmin puidenpalvonnasta (klik, klik, klik). Alla olevasta listauksesta puuttuu Haarun-Matin...

Lähteen sanoja

Suomesta tunnetaan useita pyhiä lähteitä, joihin on uhrattu, tunnetuimpina ehkä Pyhän Laurin lähde Janakkalassa ja Pyhän Johanneksen lähde Turun Kupittaalla. Erityisesti juhannusyö oli otollista aikaa antaa uhrilahjoja lähteen haltijalle. Haltijalta...

Karhun väkeä ja hirven heimoa

Matti Sarmelan sivuilta löytyy ylenmäärin tietoa karhun merkityksestä vanhalle kansalle. Teksti itsessään taitaa olla peräisen Perinneatlas-teoksesta. Lainaan tähän mielenkiintoisen pätkän, joka käsittelee muinaissuomalaisten (oletettuja) karhu- ja hirviklaaneja sekä...

Kuoleman väki ja paikat

Muutama sana hautausmaan haltijasta. Tämä on jatkoa aiempaan Kalma-viestiini. Lähteenä on taas Kaarle Krohnin Suomalaisten runojen uskonto. — Kirkonväki, hautausmaan haltija ja sotatantereen väki Ennen vanhaan oli tapana ajatella, että vainaja asui omassa...

Vainajien muistamisesta

Tässä on taas yksi hieno lainaus Kaarle Krohnin kirjasta Suomalaisten runojen uskonto. Tämä uskonto on kautta aikojen vallinnut ihmiselämän koko toiminnan. Kaikissa pyhäin vietoissa ja arkielämän askareissa on vainajia muisteltu. Jokaisessa yrityksessä on niiden apua...

Henkien päivä

Virossa ei kekri-sanaa tunneta, mutta ”henkien päivän” (2/11) vietosta on 1600-luvulta alkaen kyllin kuvauksia, jotka todistavat juhlan yhteistä alkuperää. Koillis-Virossa vielä 1830:n tienoilla jokaisen talon isäntä laitatti sinä päivänä aterian...

Kalma

Theodor Kittelsen – Pesta i trappen (1896) Lueskelin šintolaisten tavoista. Šintolaisille kuollut ruumis on epäpuhdas, vaarallinen ja voimakas. Kuolleen ruumiin vaurioittamista pidetään vakavana rikoksena. Tästä syystä šintolainen voi olla vastahakoinen...

Haltijat

Näitä haltioita, mitkä hyviä, mitkä pahoja, luultiin koko luonto täynnänsä olevan, ilmassa, maassa ja maan allaki. Ei ollut järveä, saarta, nientä ja lahtea, ei metsää, korpea, suota, kangasta, ahoa ja laaksoa, ei mäkeä, vuorta ja kukkulaa, ei lähdettä, puroa, jokea...