Akateemikko Kustaa Vilkuna ja Urho Kekkonen.
Viime vuosina Suomessa on useissa eri yhteyksissä puhuttu muinaissuomalaisten viettämästä karhunpäivästä, joka ajoittuu heinäkuun 13. päivän tienoille. Päivän saama huomio näkyy siinäkin, että Taivaannaulalta kysellään toisinaan päivään liittyvistä tavoista ja uskomuksista. Joskus on myös ihmetelty sitä, miksei karhunpäivä löydy Taivaannaulan kalenterista.
Mitä karhunpäivästä tiedetään?
Suomesta ei ole tallennettu kesäiseen karhunpäivään liittyvää perimätietoa. Karhunpäivä on Kustaa Vilkunan esittämä ajatusleikki, joka mainitaan Vilkunan Vuotuisessa ajantiedossa. Vilkuna perustaa teoriansa suomalaisesta karhunpäivästä virolaiseen kansanuskoon. Joiltakin seuduilta Virosta on olemassa tietoja heinäkuun 13. päivä vietetystä ”karhun päivästä” tai ”karhun pyhästä”. Virolaisten kansanuskomusten mukaan tällöin oli oltava karhulle mieliksi, jotta se ei repisi karjaa. Päivää vietettiin välttämällä työntekoa sekä esimerkiksi viemällä kirkkoon kuparilantteja uhrina Pyhälle Margaretalla. Heinäkuusta tunnetaan myös Virossa kansanomainen nimitys karhukuu.
Suomalaisessa kansanperinteessä karhuperinteet yhdistyvät heinäkuun sijaan keskitalveen, jolloin karhuja on kaadettu talvipesältä ja peijaisia vietetty. Vilkunan teoria perustuu juurikin ajatukseen, että keskitalven karhuperinteille on oltava kesäinen vastine, koska keskiaikaisilla pyhimyksillä on ollut aina kaksi vuotuista merkkipäivää. Vilkuna kirjoittaa:
Edellä on kerrottu, miten karhu puoli vuotta aikaisemmin eli talvennavan, keskitalven, aikaan 13.1. (tai 19.1.) talvikojussaan käänsi kylkeään ja sanoi: ”Yö puolessa, nälkä suolessa”. Se oli karhun merkkipäivä. Mutta samaan tapaan kuin keskiaikaisilla pyhimyksillä oli kaksi vuotuista merkkipäivää – esim. Suomen suojeluspyhimyksen muistopäivät: Talvi-Heikki 19.1., Kesä-Heikki 18.6. – oli niitä jo aikaisemmin kaksi karhulla, joka Pohjolassa oli tietyn kultin kohde. Päivän vanhasta kansanomaisesta nimestä on säilynyt tietoja vain Virosta: karuse päev, karo püha ”karhun pyhä”.
On huomattavaa, että keskitalveen liittyvät karhuperinteet ovat Suomessa säilyneet, mutta oletetuista kesäisistä tavoista ei ole jälkeäkään kansanperinteessä. Vilkunan ajatusleikki lepääkin varsin epävarmalla pohjalla. Karhua ei mainita erityisessä roolissa missään heinäkuun puoliväliin liittyvissä tavoissa, uskomuksissa tai sananparsissa. Heinäkuun puoliväli on myös perinteisesti aloittanut Suomessa vuoden kiireisimmän työntekoajan (ensin heinänteko ja sitten elonkorjuu), joten aikaa juhlien järjestämiselle ole juuri ollut. Koska karhunpäivä ei siis ole tunnetun kotoperäisen kansanperinteen pyhä, se ei ole myöskään mukana Taivaannaulan vuodenkiertoa seuraavassa kalenterissa.