Vainajalle puetut kuolinvaatteet kuuluvat perinteisiin hautajaistapoihin. Asuna käytettiin vainajan parhaita vaatteita tai vainajan itsensä valmistamia erityisiä kuolinvaatteita. Karjalassa naisille puettiin usein pitkä paita sekä liina päähän. Miehet puettiin täyteen pukuun ja talvella laitettiin karvalakki päähän.
Erityisen tärkeänä pidettiin sukkien ja valkeiden lapasten pukemista vainajalle. Tällaisia käsineitä esiintyy jo esihistoriallisissa hautalöydöissä. Kokovalkeat lapaset sidottiin päistä yhteen siksi aikaa, kun arkku oli avoinna. Sitten solmu avattiin, niin kuin muutkin solmut huoneessa, jotta sielu pääsi vapaasti lähtemään tuonpuoleiseen. Myös pyhäpäivinä ja kirkkomatkoilla on voitu pitää kokovalkoisia pyhälapasia.
Ilman sukkia ja lapasia vainajan uskottiin palelevan tuonpuoleisessa. Keski-Suomesta, Korpilahdelta on seuraava tarina onnettomasta vainajasta:
»Sanovat että kun kuolj yks talo isäntä, ni, kunnei sillem pantu käsineitä eikä mittään ni, sittes se olj tullus sinnek Kinnarir rahille istuuv valakosissa voatteissa. Rajalassa olj semmoner Riikka-niminen kuppar ihmine ni, se sano sen sanonneen sitte sev Vihtori että »eikö sulla Riikka ole antoam mullel lapasija kum minum palelee nin käsijänj?» Nin niiltä ei liijennyn nim paljoo, mutta minä on sitä mieltä että, ihmisellem pittäeä kun se kuolee pannas sukat jalakaaj ja lapaset kättee!»