Kuva: Juho Holmi / Creative CommonsNyky-yhteiskunnassa vallitsee erikoinen ristiriita. Nautimme ihmiskunnan historian mittakaavassa tarkasteltuna suunnattomasta vauraudesta, mutta samalla tuntuu, että mikään ei riitä. Elämisen ja kuluttamisen tahti kiihtyy jatkuvasti, ja moni kokee nopean muutoksen ahdistavana. Suunta on selvä: kehitys kehittyy ja pitää vain yrittää pysytellä mukana. Suorituspaineet ja kiire näkyvät muuallakin kuin työelämässä – kotonakin pyritään tehokkuuteen, lomalle lähdetään kauas ja harrastukset nielevät rahaa. Puhutaan siitä, että nykyään ei pärjää ilman sitä tai tätä.
Näkökulma on vääristynyt. Vuosituhansien ajan on pärjätty vähemmällä ja eletty yksinkertaisemmin. Niin voi elää nytkin, ja tällaista elämäntavan kohtuullistamista haluamme myös järjestönä edistää. Taivaannaulan kaltaisia yhteisöjä tarvitaan, sillä vaikka maailma on muuttunut, ihmisen tarve kokea kuuluvansa johonkin ei ole kadonnut minnekään. Taivaannaulan tehtävä on pitkäikäisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen. Perinteisen kyläyhteisöihin perustuneen maaseutuyhteiskunnan pirstaloiduttua yhdistys jatkaa näitä perinteitä omalla tavallaan, ”suomenuskoisten kylänä”. Yhdessä tekemällä ja kokemalla opimme uutta, jatkamme vanhaa ja luomme pohjaa kestävälle elämäntavalle, joka säilyttää niin aineellista kuin henkistä perintöämme myös jälkipolville. Yhteisöllisyyden ja omien juurten merkitys vankkoina identiteetin kulmakivinä korostuu etenkin tässä ajassa, jossa painotetaan usein kapeakatseisesti vain yksilöllisyyttä, uutuutta ja avoimen maailman tarjoamia mahdollisuuksia.
Maanläheiseen, juurevaan tapaan elää liittyy olennaisesti vanhan kansan tietotaito – kulutushyödykkeiden ostamista voi välttää ja elämää yksinkertaistaa tekemällä mahdollisimman paljon itse omilla käsillä ja talkoilla. Tämä ei ole pelkkää tekemistä tekemisen vuoksi; se on osa ajattelu- ja elämäntavan muutosta. Tekojen ja tapojen mukanaan kantama symboliikka liittää elämäämme vanhoja henkisiä merkityksiä. Leivän leipominen sukuperintönä saatuun juureen ja sen siunaaminen tai vaikkapa pihapiirin pikkulintujen ruokinta talvella eivät ole ainoastaan arkisia toimia, vaan ne yhdistävät meidät aikaisempiin sukupolviin ja heidän kokemukseensa pyhästä. Vanha kansa tiesi, ettemme ole maailmassa yksin. Edesmenneiden ja haltijoiden läsnäolo onkin lopulta vain luonnollinen osa elämää. Tämän läsnäolon tiedostaminen ja huomioiminen ei vaadi teologisia opinkappaleita, pyhiä kirjoja, uskontunnustuksia tai muuta kapeasti ymmärretyn “uskonnon” alaan kuuluvaa painolastia. Kansanomaisessa perinteessä tärkein merkitys niin arjessa kuin juhlassa on ihmisen teoilla. Teoilla, joilla elämän onni ja sujuva kulku joko varmistetaan tai turmellaan.
Elämäntapa on aina arvovalinta. Haluammeko olla osa nykyistä päämäärätöntä kilpailua ja kiihdytysajoa kohti ihmisten ja muun maailman sietokyvyn ääriä, vaiko osa hiljaista muutosta kohti kohtuullisempaa, juurevampaa maailmaa? Muutoksen voi aloittaa pienistäkin asioista – perinteistä, joilla on paikkansa tässäkin maailmassa. Jouluna voi puhdistautua hiljaa saunassa jo päivänvalolla, syödä hyvin perheen tai ystävien seurassa sekä muistaa haltijoita ja suvun vainajia kotipihan aljopuun juurella tai hautausmaan hiljaisuudessa. Nämä pienet teot ja perinteiden jatkaminen nykyhetkessä liittävät meidät osaksi suurempaa sukupolvien ketjua. Sellaisenaan ne antavat tilaa kestävän ja rikkaan identiteetin löytämiselle. Me olemme pieni osa suunnatonta kokonaisuutta.
Hyvää joulunaikaa kaikille!
Taivaannaula ry:n hallitus